Elokuva ja kulttuuriperintö – Johdannoksi

Petri Saarikoski
petsaari[at]utu.fi
Päätoimittaja (Editor in Chief)
Yliopistonlehtori (adjunct professor)
Digitaalinen kulttuuri (Digital Culture)
Turun yliopisto (University of Turku)


Anna Sivula
ansivu[at]utu.fi
Vieraileva toimittaja (Editor)
Professori (professor)
Kulttuuriperinnön tutkimus (Cultural Heritage Studies)
Turun yliopisto (University of Turku)

See below for an English summary of the editorial

Nettivideossa VHS-kasetti napsahtaa pesään, kuvaruutu värisee ja selvästi kulunut nauha alkaa pyöriä. Hieman koomisen tuntuinen, karvalakkinen herrasmies seisoo metsän keskellä ja pitää mikrofonia edessään. Mies on Hannu Karpo ja hänellä on meille asiaa. Hän alkaa kertoa vakaalla äänellä tarinaa eräästä yhteiskunnallisesta epäkohdasta, joka on nostettava kaiken kansan tietoisuuteen. Kuva vaihtuu toiseen videoon, jossa pitkäkyntinen menninkäinen vaeltelee vanhan, keskiaikaiselta vaikuttavan kaupungin varjoissa. Värit ja kuvakulmat ovat vääristyneitä ja tehostavat vahvasti hiljalleen kasvavaa pelon ilmapiiriä. Seuraavassa videossa tutkijan kädet syöttävät huonossa kunnossa olevaa filmiä koneeseen. Kuvaruudulla näkyy hitaasti liikkuva, kellertävä ihmishahmo, jonka ympärillä tanssivat naarmut ja ajan syövyttävät tahrat.

Nämä välähdykset elokuvista ovat tallenteita, joilla on oma esteettinen arvonsa, mutta ne ovat samaan aikaan myös lähteitä menneisyydestä ja kulttuuriperintöprosessin rakentajia. Millaista kulttuuriperintöä ne tarjoavat katsojalle? Kulttuuriperinnön maailmassa elokuvalla on kaksoisrooli. Elokuvat ovat yhtäältä suojelun, säilyttämisen, museoinnin ja arvottamisen kohteita. Toisaalta elokuvat ovat myös kulttuuriperintökentän aktiivisia toimijoita, jotka tuottavat, ylläpitävät, muuttavat ja asettavat kyseenalaisiksi sekä aineetonta että aineellista kulttuuriperintöä. WiderScreenin teemanumero Elokuva ja kulttuuriperintö pyrkii osaltaan käsittelemään näitä aiheita, ja tarjoamaan näkökulmia elävän kuvan monitulkintaiseen historiaan. Numeroon kirjoittaneet tutkijat, jatko-opiskelijat ja opettajat ovat samalla osoitus kulttuuriperinnön toimijoiden moniulotteisesta kentästä.

Teemanumeron ensimmäisessä vertaisarvioidussa artikkelissa tutkija Lauri Leikas tarkastelee miten Roberto Rossellinin neorealistinen klassikko Rooma – avoin kaupunki (Roma città aperta, 1945) ja Wolfgang Staudten raunioelokuva Murhaaja keskuudessamme (Die Mörder sind unter uns, 1946) toimivat yhteisöllisen kulttuuriperintöprosessin rakentajina heti toisen maailmansodan jälkeen. Toisessa vertaisarvioidussa artikkelissa tutkija Janne Salminen tarkastelee pitkän historiallisen perspektiivin kautta Teräsmies-elokuvasarjan suhdetta oman aikansa poliittiseen ideologiaan. Teemanumeron toisen kantavan osuuden muodostavat viisi tapaustutkimuksina toimivaa katsausta. Näistä kärkeen nousee kulttuuriperinnön tutkimuksen jatko-opiskelija Heikki Rosenholmin laaja selvitys kuoleman pelon ilmestymisestä F.W. Murnau ohjaamassa ekspressionistisessa kauhuelokuvassa Nosferatu (Nosferatu, eine Symphonie des Grauens, 1922). Folkloristista näkökulmaa teemanumerossa nostaa esille Liisa Granbom-Herranen tutkimuskatsauksessa, jossa tarkastelun keskiöön nousevat Pekka Puupää -elokuvien sananlaskut suomalaisen perhe-elokuvan esittämässä arjessa 1950-luvulla. Kansatieteen oppiainetta edustaa Timo Virtanen Matti Kassilan dokumenttielokuvaa Kolmen kaupungin kasvot (1963) analysoivassa esseistisessä katsauksessa. Kahdessa viimeisessä kirjoituksessa nousee vahvasti esille elokuvatutkimuksen käytännön työ Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa (KAVI). Noora Kallioniemi ja Sami Hantula analysoivat koosteessaan historiakulttuurin rakentumista ja television kulttuurisen muistin säilyttämistä Hannu Karpon tv-reportaaseista koostetussa kompilaatioelokuvassa Tosikertomuksia havumetsien maasta – Hannu Karpon Suomi 1963–2011 (2017). Viimeisenä nähdään Miia Väinämön selvitys kuinka elokuvien arkistointi- ja pelastustyötä on Suomessa harjoitettu 1950-luvulta alkaen. Teemanumeron kanteen valittu still-kuva näyttää kuinka jo lopullisesti kadonneeksi luultua, Teuvo Tulion ohjaamaa Nuorena nukkunut -elokuvaa (1937) pelastetaan jälkipolvien katsottavaksi – luonnollisesti digitalisoidussa muodossa.

Toimituskunnan puolesta toivotamme antoisia lukuhetkiä WiderScreenin vuoden 2017 viimeisen numeron parissa! Haluamme kiittää myös kaikkia kirjoittajia ja artikkelien vertaisarvioitsijoita ahkeruudesta!

Syksyn aikana olemme edistäneet myös Ajankohtaista-palstan julkaisutoimintaa. Meillä oli ilo saada julkaistua viestintätieteiden tutkija Minna Saarikedon tutkimusartikkeli Googlen älylasien esidomestikaatiosta. Lisäksi mukana on Atte Timosen kirjoittama konferenssiraportti Helsingin messukeskuksessa elokuussa järjestetystä Worldcon 75 -scifitapahtumasta. Meille voi jatkossakin tarjota teemanumeroiden ulkopuolelta tutkimusartikkeleja, katsauksia, raportteja tai vaikkapa kirja-arvioita mistä tahansa audiovisuaaliseen tai digitaaliseen kulttuuriin liittyvistä aiheista!

Vuoden 2018 ensimmäisen teemanumeron aihe on ”Kaupunkikuvitelmat ja urbaani arki / City imaginings and urban everyday life”. Vastaavina toimittajana ovat Johanna Ylipulli (Oulun yliopisto, Jokapaikan tietotekniikan tutkimuskeskus), Seija Ridell (Tampereen yliopisto, mediatutkimus) sekä Jenni Partanen (Tampereen teknillinen yliopisto, arkkitehtuuri).

Vuosi 2018 on samalla WiderScreenin juhlavuosi, koska lehtemme täyttää 20 vuotta. Ensimmäinen numero ilmestyi linjoille maaliskuussa 1998, ja olimme silloin ensimmäisten joukossa akateemisen verkkojulkaisemisen kentällä.

Porin yliopistokeskuksessa 10.11.2017

Pääkuva: KAVI (2017)

 

English summary of the editorial

The theme issue of WiderScreen 3/2017 is film and cultural heritage. On the scene of cultural heritage, the cinema is a double agent. It is an object of renovation, restoration, preservation and conservation. On the other hand, the films are involved in the production, maintaining, changing and questioning the meanings and values of both tangible and intangible cultural heritage.

We have two articles and one overview published in English. First article is written by doctoral student Janne Salminen (Area and Culture Studies / North American Studies, University of Helsinki). He examines the political ideology of the Superman films. Through close reading and contextualization, he finds elements that represent issues and ideals present that were part contemporary political discourses during the time each film was released. Second article is written by independent researcher Lauri Leikas. He focuses on the ways in which Roberto Rossellini’s Italian neorealist film Rome, Open City and Wolfgang Staudte’s German rubble film Murderers Among Us can participate in the cultural heritage process and thereby affect the unity of the nation as a cultural heritage community.

The overview is written by doctoral student Heikki Rosenholm (Cultural Heritage Studies, University of Turku). He examines the Expressionist German silent film, Nosferatu – Eine Symphonie des Grauens (1922), directed by F.W. Murnau. The aim of his examination is to take an in-depth look at certain scenes in the film and to analyse elements regarding the theme of death, or to be more specific, the fear of death. This theme is approached by delving into the teachings of German film theorist Siegfried Kracauer, and by analysing the Expressionist Film Movement and its relation to German Society in the 1920s.

Front page: National Audiovisual Institute (2017). The digitization of Nuorena Nukkunut (a film by Teuvo Tulio, 1937).