CfP 1/2020: ”Taidekritiikki”

Erikoisnumero

Toimittajat: Petri Saarikoski, Juha Rosenqvist

WiderScreenin erikoisnumero 1/2020 keskittyy tarkastelemaan monialaisesti taidekritiikin historiaa, muodonmuutosta ja nykyistä asemaa. Numeron tarkoituksena on koota yhteen analyyttisiä mutta tarvittaessa myös poleemisia kirjoituksia, jotka tavalla tai toisella tarkastelevat taidekriittisen julkaisemisen merkitystä nykykulttuurissamme.

Kritiikin asema ymmärretään herkästi väärin, ja osasyyllinen tähän on jo termin monitulkintaisuus. ”Kritiikki” voidaan ajatella puhtaasti arvosteluna tai jopa parjauksena, johon varsinkin nykyisen sosiaalisen median aikakautena suorastaan jopa houkutellaan. Vastakkaisasetteluja luovassa mediaympäristössämme kriittisen dialogin mahdollisuudet tuntuvat välillä kaventuneen huomattavasti. Taidekritiikin osalta tärkeintä on kuitenkin huomata, että julkaistua elokuvaa, televisiosarjaa, kirjaa, teatterinäytelmää tai vaikkapa peliä koskevassa arvioinnissa on ensisijaisesti kysymys yleisön palvelemisesta ja kyseisen kulttuuri-ilmiön laaja-alaisemmasta arvottamisesta. Kritiikki on ja pitääkin olla subjektiivinen näkemys kustakin arvioitavasta teoksesta, eikä sen tarkoitus ole tarjota kiveen hakattua tai ajatonta totuutta. Tästä huolimatta kritiikin pitää aina pyrkiä tasapainoiseen ja perusteltuun tulkintaan, joka ottaa huomioon myös arvioitavan kohteen monialaisuuden ja historian. Näiden asioiden huomioiminen ei ole kuitenkaan tänä päivänä enää itsestäänselvyys. Julkaisukanavien kehittyessä ja mediamaiseman muutoksessa esimerkiksi taidekritiikkiä työnään kirjoittavat toimittajat ja tutkijat joutuvat jatkuvasti perustelemaan työnsä merkitystä. Akateemisessa maailmassa arvioiden kirjoittamista välillä väheksytään, ja niiden julkaisumäärät ovat vähentyneet. Silti monet tutkijat julkaisevat taidekritiikkiä myös blogeissa ja eri sosiaalisen median alustoilla.

Tästä syystä on perusteltua pysähtyä paikalleen pohtimaan, millaista roolia me odotamme taidekritiikiltä, ja ennen kaikkea miksi sitä edelleen tarvitaan ja miksi sen laadukkaaseen tuottamiseen on syytä panostaa.

Kutsumme mukaan kirjoituksia, jotka tavalla tai toisella käsittelevät taidekritiikin nykyasemaa ja muodonmuutosta. Tervetulleita ovat niin tutkimuskatsaukset, esseet, kolumnit kuin erilaiset näkökulma-artikkelit. Tarvittaessa otamme vastaan myös vertaisarviointiin meneviä, laajempia artikkeleja. Kirjoitukset voivat olla luonteeltaan analyyttisiä, akateemisesti jäsenneltyjä, mutta myös huomattavasti vapaammat ja populaarimmat näkökulmat ovat tervetulleita. Teema on laaja-alainen ja voi liittyä esimerkiksi seuraaviin esimerkkitapauksiin:

  1. Taidekritiikin asema mediakentällä
  2. Historia ja muodonmuutos
  3. Taidekritiikki ja kulttuuriteollisuus
  4. Taidekritiikin ja tutkimuksen suhde
  5. Tunnettujen taidekriitikoiden henkilöesittelyt ja haastattelut
  6. Eri kulttuuri-ilmiöiden arvioinnin erityispiirteet.

Teemanumero on suomenkielinen, mutta tarvittaessa otamme vastaan myös englanninkielisiä kirjoituksia. Tutkimusartikkelien suosituspituus on 4000-7000 sanaa. Katsaukset, esseet, näkökulma-artikkelit ja muut kirjoitukset voivat vaihdella 1000-3000 sanan välillä.

Juttutarjoukset: noin 100-200 sanan mittainen abstrakti sähköpostitse 31.8.2019 mennessä päätoimittajalle (Petri Saarikoski, petsaari@utu.fi) ja toimittajalle (Juha Rosenqvist, juha@film-o-holic.com), jotka antavat myös lisätietoja. Tieto hyväksynnästä tulee 6.9.2019 mennessä. Teemanumero ilmestyy alkuvuodesta 2020.