CfP 3/2018: ”Inhokki” / “The Dislikey”

Toimittaja: Pauliina Tuomi (Tampereen teknillinen yliopisto)

 

WiderScreen 3/2018 sukeltaa mediamaailman hätkähdyttävyyden ja inhottavuuden alkulähteille. Teemanumeron lähtökohtana on, että mediakulttuuri on tulvillaan niin viihteellisiä kuin vakavia mediasisältöjä, joiden tarkoituksena on provosoiva ja synnyttää inhon tunteita.

Mediakuluttajan tunteisiin vetoamisesta on tullut mediamaisemamme arkipäivää. Somepäivitysten klikkaukset ja huomion kerääminen millä keinoin tahansa on tarpeellista kauppatavaraa. Samoin esimerkiksi osa nykypäivän TV-tarjonnasta tuntuu perustuvan siihen, että ohjelman tulee olla luonteeltaan tietyntyyppinen (normeja ja yleisiä arvomalleja ravisteleva, ehkä jopa shokeeraava) saadakseen katsojia. Lähes päivittäin kuluttaja raivostuu, kiemurtelee, hämmentyy ja hämmästyy, masentuu, intoilee ja kiivastuu. Valtaisaa huomiota keräävät erityisesti mediapäivitykset, jotka herättävät inhon ja suorastaan vihan tunteita

”Inhokki” syntyy kun esimerkiksi arvovaltainen poliitikko, yhteiskunnallisesti johtavassa asemassa oleva tai muuten tunnettu populaarijulkisuuden henkilö ”lipsauttaa” jotain ala-arvoiseksi tulkittavaa. Mielenkiintoisella tavalla some-kansaa vihastuttavat yksittäiset tapaukset kiertävät netissä usein vain hetken aikaa – yleensä puhutaan muutamista päivistä tai viikoista – ja niiden pohjalta luodaan myös parodioivia, memeettisiä mediatuotantoja. ”Inhokki” voi syntyä sattumalta ja odottamattomasti, mutta aivan vastaavalla tavalla ilmiötä luodaan tietoisesti ja systemaattisesti. Monet mediapersoonat ovat rakentaneet koko uransa tämän varaan. ”Inhokki” voi siis olla pelkkä satunnainen, hetken mediakuluttajan tunteita herättävä tapaus tai systemaattinen, jatkuvasti negatiivisia tunteita herättävä mediapersoonallisuus tai -ilmiö. ”Inhokki” ei ole pelkästään some-aikakauden ilmiö vaan mediakulttuurissa kuluttajan tunteiden herättämisen käytännöille on löydettävissä hyvin pitkiä, historiallisia perinteitä aikaisemmilta vuosikymmeniltä.

Aihealue on vapaa, koska inhottavuus on aina kokijan silmissä. Numeroon toivotaan esimerkiksi tekstejä, jotka käsittelevät:

  1. Provokatiivisuutta mediassa, affektiivisia inhottavuuden prosesseja, inhottavuuden henkilöitymiä (ei-harkittu/strategia) mediassa niin somessa, tv-sisällöissä, printti- ja verkkomediassa.
  2. Miksi jostakin tulee inhokki, miten ja missä inhottavuus rakentuu, miten sitä tietoisesti rakennetaan? Mitä se kertoo arvoista, normeista, etiikasta ja moraalikäsityksistä? Mitä on julkinen somekivitys, ja onko inhottavuudella hierarkiaa? Johtaako shokeeraavuus ja inhottavuus lopulta turtumiseen?
  3. Miten inhokit ovat kaupallisesti hyödynnettävissä? Kaupallisuus, popularisointi, hätkähdyttävyys, myös tieteen tekijän valintana (ns. inhottavat tutkimusaiheet).
  4. Saadaanko provokatiivisuuden, kenties jopa inhottavuuden avulla kuitenkin myös tärkeitä keskustelunavauksia esimerkiksi taiteen kautta? Onko näin mahdollista nostaa esiin tabuja, ja miten niitä kenties voidaan kyseenalaistaa?

Kutsumme mukaan kirjoituksia, joissa numeron teemaa käsitellään teoreettisesti, metodologisesti tai empiirisesti.

Teemanumero on kaksikielinen (englanti / suomi). Vertaisarvioitavien tutkimusartikkelien (4000–7000 sanaa) lisäksi numeroon voi tarjota varsinaista artikkelia lyhyempiä tutkimuskatsauksia, haastatteluja, arvioita ja kolumneja.

Noin 300-500 sanan mittainen abstrakti tulee lähettää sähköpostitse 15.12.2017 mennessä Pauliina Tuomelle, joka antaa myös lisätietoja: pauliina.tuomi@tut.fi. Ilmoitus numeroon valitsemisesta 20.12.2017 mennessä. Kokonaiset käsikirjoitukset 31.3.2018 mennessä. Teemanumero ilmestyy syksyllä 2018.

***********************

Editor: Pauliina Tuomi (Tampere University of Technology)

WiderScreen 3/2018 dives into the sources of provoking and offensive media landscape. The focus of the theme issue is on the phenomena of media culture that create feelings of dislike and disgust. The provocative rhetoric can include both entertainment and more serious issues.

Today’s media landscape is increasingly appealing to consumer feelings in order to get reactions. Tension seeking through social media updates is nowadays valuable merchandise. As an example, it also seems that today’s television content needs to be somehow shocking (some way disturbing the common values, norms, and even morality) in order to attract viewers. The consumer gets irritated, shocked, furious, hyped, depressed and confused on a daily basis. Different media notions that arouse feelings of disgust, even hatred gather huge attention among their audiences. The dislikey of today’s media culture can be born and disseminated for example through social media. The dislikey can arise when prestigious politician, societal authoritative or any one known in the field of popular culture slips something that can be interpret as low and provoking. These phenomena that provoke consumers usually circle around the social media just for couple of weeks, and often parodic memes are created. The dislikey can emerge by mistake and unexpectedly, but it can also be a clear strategy to get the graved attention. There are several media personalities that have built their careers around this sort of behavior. The dislikey can then be a random case that provokes media consumers or it can be more of a systematic strategy, e.g. constantly negative feelings arousing media personality or phenomenon

The topics can be addressed freely, since also the “disgust” lies in the eye of the beholder. The texts may for example deal with:

  1. Provocativeness in the media, affective processes of dislike, the disliked personification (by coincidence or by strategy) in the media – social media, TV content and print- and online media.
  2. Why someone becomes a dislikey? How and where are the representations of the dislikey built? How does it reflect the general values, norms, ethics and even morality? How is the public stoning built in social media? Is there a hierarchy of dislikes
  3. How can the notions of dislike be exploited in commercial sense? What about in the field of academia, as research subjects?
  4. Is it however possible to raise awareness with help of provocative approaches for example through different forms of art? Is there a possibility to shake and question the existing taboos?

The theme issue is bilingual (English / Finnish). In addition to peer reviewed article manuscripts (4000-7000 words), we welcome shorter book reviews and overviews, review articles, interviews and columns on the subject.

Please send your abstract (300-500 words) by December 15th to Dr. Pauliina Tuomi, whom you can also contact for further information: pauliina.tuomi@tut.fi. Notification of acceptance by December 20th. The deadline for the full manuscripts is March 31st 2018. The theme issue will be published in the autumn 2018.

 

CfP 1-2/2018: Kaupunkikuvitelmat ja urbaani arki / City imaginings and urban everyday life

Toimittajat:
Johanna Ylipulli (Oulun yliopisto, Jokapaikan tietotekniikan tutkimuskeskus)
Seija Ridell (Tampereen yliopisto, Viestintätieteiden tiedekunta, mediatutkimus)
Jenni Partanen (Tampereen teknillinen yliopisto, arkkitehtuuri)

WiderScreen 1/2018 suuntaa huomionsa kaupunkikuvitelmien ja kaupunkielämän rajapinnoille. Teemanumeron lähtökohtana on, että erilaiset kuvittelun muodot läpäisevät urbaanin arjen monin tavoin, kietoutuen elämisen ja hallinnan käytäntöihin ja jäsentäen kaupunkitodellisuuden esittämistä mediassa.

Kaupunki on pitkään ollut fiktiivisen tarinankerronnan keskeinen näyttämö – milloin rappion ja turmeluksen dystooppinen syöveri, milloin kukoistuksen ja edistyksen utooppinen onnela. Mielikuvat ja arvolatautuneet visiot ovat yhtä lailla ohjanneet ja ohjaavat kaupunkien suunnittelua ja kehittämistä. Niin kaupunkiarkea elettäessä kuin urbaania menneisyyttä ja tulevaisuutta luodattaessa fiktiivinen, faktuaalinen ja aktuaalinen lomittuvat. Ne saattavat myös törmätä, jos fiktiolle ominainen kuvittelukyky asettuu haastamaan urbaanin arjen itsestäänselvyyksiä tai jos se tekee näkyväksi ja problematisoi kaupunkikehittämisen erilaisiin intresseihin sidoksissa olevat tavoitteet.

Kutsumme mukaan kirjoituksia, joissa numeron teemaa käsitellään teoreettisesti, metodologisesti tai empiirisesti. Tekstit voivat liittyä seuraaviin ulottuvuuksiin ja mahdollisiin esimerkkitapauksiin:

● kaupunkifiktio; urbaanit utopiat ja dystopiat eri medioissa ja lajityypeissä
● kaupunkien representaatiot kaupunki- tai rakennussuunnitteluaineistoissa (esim. havainnekuvat ja 3D-mallit) tai markkinointimateriaaleissa
● kaupunkikuvitelmien ja -representaatioiden suhde urbaaniin arkeen
● kaupunkitulevaisuuden kuvitteleminen ja vallan dynamiikat

Teemanumero on kaksikielinen (englanti / suomi). Vertaisarvioitavien tutkimusartikkelien (4000–7000 sanaa) lisäksi numeroon voi tarjota varsinaista artikkelia lyhyempiä katsauksia, haastatteluja, arvioita ja kolumneja.

Noin 300-500 sanan mittainen abstrakti tulee lähettää sähköpostitse 31.5. mennessä Johanna Ylipullille, joka antaa myös lisätietoja: johanna.ylipulli@oulu.fi. Ilmoitus numeroon valitsemisesta 22.6. mennessä. Kokonaiset käsikirjoitukset 4.10. mennessä. Teemanumero ilmestyy keväällä 2018.

***********************

Editors:

Johanna Ylipulli (University of Oulu, Center for Ubiquitous Computing)

Seija Ridell (University of Tampere, Media Studies, Faculty of Communication Sciences)

Jenni Partanen (Tampere University of Technology, Architecture)

WiderScreen 1/2018 focuses on the encounters between city imaginings and urban daily life. The starting point of the theme issue is the observation that diverse forms of imagining pervade the urban everyday life; they are entwined with practices of inhabitation and governance, and structure the media representations of city life’s realities.

The city is a long-standing and central stage for fictional narration – it has featured as a dystopian abyss of depravity and decay or a utopian wonderland of prosperity and progress. At the same time, the management and planning of cities are shaped by value-laden imaginaries and visions. The fictional, the factual and the actual intertwine both in how the urban present is lived and experienced and in how the city’s past and future are envisioned. Yet these imaginings also may collide, if the imaginative capacity specific to fiction disturbs the taken-for-grantedness of urban daily experience, or exposes and renders problematic the interests that steer the planning of urban futures.

We invite to the special issue scholarly contributions that address theoretically, methodologically or empirically questions and cases relating to the following themes:

cities in fiction; urban utopias and dystopias in different media and genres
representations of actual cities, for example, in architectural rendering, 3D-visualizations and other urban design depictions, or in promotional and marketing materials
relationships between city imaginings and urban everyday life
imagining urban futures and dynamics of power

The theme issue is bilingual (English / Finnish). In addition to peer reviewed article manuscripts (4000-7000 words), we welcome shorter book and research reviews, interviews and columns on the subject.

Please send your abstract (300-500 words) by May 31th to Dr. Johanna Ylipulli, whom you can also contact for further information: johanna.ylipulli@oulu.fi. Notification of acceptance by June 22th. The deadline for the full manuscripts is October 4th 2017. The theme issue will be published in the spring 2018.