Synkkä leikki, PLoP, kyselyraportti
Pauliina Tuomi
pauliina.tuomi [a] tuni.fi
FT, tutkijatohtori
Turun yliopisto/PLoP (Pori Laboratory of Play)
Petri Saarikoski
petsaari [a] utu.fi
FT, yliopistonlehtori
Turun yliopisto/PLoP (Pori Laboratory of Play)
Jenna Peltonen
jehelin [a] utu.fi
FM, väitöskirjatutkija
Turun yliopisto/PLoP (Pori Laboratory of Play)
Viittaaminen / How to cite: Tuomi, Pauliina, Petri Saarikoski & Jenna Peltonen. 2023. ”Synkkä leikki – sähköisen kyselyn raportti”. WiderScreen Ajankohtaista 27.10.2023. http://widerscreen.fi/numerot/ajankohtaista/dark-play-sahkoisen-kyselyn-raportti/
Löydät raportin kokonaisuudessaan pdf-tiedostona: Sähköisen kyselyn raportti
Tiivistelmä
Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelman PLoP (Pori Laboratory of Play) -työryhmän toteuttama kyselytutkimus on osa Suomen Kulttuurirahaston, Satakunnan maakuntarahaston rahoittamaa Synkkä Leikki -kärkihanketta (https://darkplay.blog/), jossa tarkastellaan suomalaisen nyky-yhteiskunnan viihteellistymisen muotoja. Tarkoituksena on tutkia erityisesti, miten viihteellistyminen on vaikuttanut yhteiskunnan normeihin, arvokäsityksiin ja valtarakenteisiin.
Nettikyselyssä selvitettiin, miten tavalliset kuluttajat suhtautuvat tähän kehitykseen. Kysely julkaistiin lokakuussa 2022, ja sitä levitettiin yhteistyössä Yle Porin kanssa. Tavoitteena oli ensisijaisesti kerätä vastauksia Satakunnasta. Yle Pori teki aiheesta uutisjutun, kysely sai näkyvyyttä alueellisissa TV-uutisissa sekä paikallisen radiohaastattelun myötä. Lisäksi kyselyä markkinoitiin Porin yliopistokeskuksen kanavissa sekä tutkimusryhmän jäsenten toimesta.
Kysely tavoitti 154 vastaajaa. Vastaajista naisia oli 68 %, miehiä 29 % ja muunsukupuolisia 3 %, keski-iän ollessa n. 40 vuotta. Vastaajat työskentelivät useilla eri ammattialoilla, ja koulutustausta oli yhtä moninainen. Asuinpaikkakuntien osalta Satakunta oli vahvimmin edustettuna. Vastaajista 40,9 % kuluttaa lehdistömateriaalia (sanoma- ja aikakauslehdet, printti- ja nettilehdet) useasti päivässä ja 34,4 % päivittäin. Televisiota kuluttaa vastaajista 22,7 % useasti päivässä ja noin puolet (49,4 %) päivittäin. Sosiaalista mediaa ja verkkosivuja kuluttaa useasti päivässä yli puolet (65,5 %) ja päivittäin 25,3 %. Radiota ja podcasteja kuuntelee päivittäin 35,1 %, ja viikoittain 31,8 %.
Laaja enemmistö suhtautuu omasta mielestään mediasisältöihin kriittisesti (92,9 % = täysin samaa mieltä 42,9 % + jokseenkin samaa mieltä 50 %). Enemmistö (93,5 %) vastaajista kokee myös, etteivät mediaotsikot anna realistista kuvaa itse sisällöstä. Suurin osa vastaajista (82,5 %) kokee tunnistavansa helposti klikkiotsikon. Nykypäivän median yleisellä tasolla kokee epäuskottavana iso osa (41,5 %) vastaajista, mutta 28,6 % on eri mieltä, ja peräti kolmannes (29,9 %) ei osaa sanoa, mikä johtunee kysymyksen laajuudesta.
Vakavien aiheiden viihteellistyminen hämmentää 29,8 % vastaajista, kun eri mieltä on 35,1 % ja 35,1 % ei osaa sanoa. Enemmistössä (66,9 %) vastaajia uutis/mediamateriaalin viihteellisyys herättää kielteisiä tunteita. Yhteiskunnan viihteellistymisen eri osa-aluilla kokee tervetulleena/virkistävänä vain 14,3 %, kun asiasta eri mieltä on reilusti yli puolet (68,8 %). Osa (16,9 %) vastaajista kokee sensaatiopohjaiset mediajulkaisut kuitenkin houkuttelevina ja kiinnostavina, enemmistön (69,4 %) kokiessa toisin. Vain 7,8 % kokee nykypäivän median toimivan hyvän maun/arvomaailman puitteissa. Laaja enemmistö (73,4 %) taas on eri mieltä, ja 18,8 % ei osaa sanoa. Isoin osa (76,6 %) vastaajista myös kokee, että on olemassa tiettyjä aihealueita, joita ei tulisi viihteellistää.
Vastaajat tunnistavat klikkijournalismin lisääntyneen, ja he tiedostavat siihen liittyviä riskejä. He myös tunnistavat miten viihteellistyminen kytkeytyy erityisesti kaupallisen median ansaintalogiikkaan. Kuluttajia häiritsee erityisesti median viihteellisyyden ja uutisjournalismin sekoittuminen. Median uskottavuus on enemmistöllä säilynyt, mutta se on vahvasti mediatoimijakohtaista. Esimerkiksi Yleisradio ja vanhimmat sanomalehdet kuten Helsingin Sanomat nauttivat pääosin vastaajien luottamusta. Epäluottamus median rooliin korostuu erityisesti sosiaalista mediaa käsittelevissä vastauksissa. Sosiaalisen median rooli autenttisen materiaalin jaossa tiedostetaan, mutta samalla ymmärretään, että somen hallitsemattomuus mahdollistaa myös muun muassa valheellisen propagandan ja disinformaation levittämisen.
Vastaajia ahdistaa, miten viihteellistymisen myötä yksityisyyden rajat ovat murtuneet ja millaista kuvaa tämä esimerkiksi lapsille ja nuorille antaa. Klikkiotsikot ja tunteilla reposteleva mediaympäristö herättää vastaajissa ristiriitaisia tunteita. Osa huvittuu, ja kuluttaa materiaalia viihtymiseen. Isompi osa kuitenkin joko ahdistuu, tulee surulliseksi tai vastaavasti ärsyyntyy, ja kokee vihantunteita. Tunteita syntyy sekä ajankohtaisista tapahtumista että mediatoimijoiden uutisoinnin muotojen vuoksi. Esimerkiksi äärimmäiset tunteet saavat osan vastaajista lukemaan klikkiotsikon, jopa kommentoimaan sitä. Toinen tapa reagoida on välttää kokonaan provokatiivisia media-aineistoja. Lähes kaikki vastaajat kokevat tarvetta purkaa syntyneitä tunteita, ja pääasiassa se tapahtuu keskustelemalla lähipiirin kanssa kasvokkain. Tiettyjen teemojen, kuten kuoleman, rikollisuuden ja sodan, viihteellistyminen nähdään pääosin tuomittavana.
Viihteellisyys myös rinnastuu useassa vastauksessa laaduttomuuteen. Esimerkiksi television puolella laaduttomuus rinnastuu muun muassa tosi-tv:n syntyyn, ja sosiaalisen median puolella ajatukseen siitä, että kuka tahansa voi tuottaa sinne sisältöä. Osa vastaajista kokee arvomaailman muuttuneen raadollisemmaksi ja kylmemmäksi.
Muutamissa vastauksissa esille nousi muista mediakyselyistä tuttuja vakioteemoja. Näitä edustavat huoli lisääntyvästä median seksualisoitumisesta ja raaistuvasta väkivallasta. Toisaalta ilmiön kaksijakoisuus kuvastuu vahvasti osassa vastauksia. Viihteellisyyden ja huumorin arvo ymmärretään osana inhimillistä toimintaa, ja sen myös tiedostetaan toimivan positiivisessa valossa.
Nykyisen mediamaiseman viihteellistymisestä ja siihen liittyvistä kielteisistä puolista huolimatta median kuluttajissa oli havaittavissa myös kehitysoptimismia. Viihteellistymisen asemaa mediakentällä ei pidetä yksinomaan kielteisenä asiana, eivätkä vastaajat suhtaudu median tarjontaan kritiikittömästi. Kyselyn tulosten perusteella huomaa, että viihteellistymisen ilmiö on vastausten perusteella monipuolisesti tiedostettu, ja siihen on jo havahduttu.