Kurkistusikkuna David Lynchin mieleen

Tuomo Marttila
tuomo.a.marttila[a]utu.fi
FM, elokuvakriitikko
Kulttuurihistoria
Turun yliopisto

Kirja-arvio David Lynchin ja Kristine McKennanin teoksesta Tilaa unelmoida (Room to Dream). Suom. Elina Koskelin ja Ari Väänänen (2018). Like Kustannus Oy, Helsinki, 572 sivua.

David Lynchin yhdessä journalisti Kristine McKennanin kanssa kirjoittama, elämäkertaa ja muistelmateosta yhdistävä kirja Tilaa unelmoida (Room to Dream, 2018) sukeltaa elokuvaohjaajana parhaiten tunnetun avantgarde-taiteilijan elämään ja töihin hänen perheenjäsentensä, läheisten ystäviensä sekä kollegoidensa risteävien haastattelujen kautta.

McKennanin haastatteluiden pohjalta kirjoittamien lukujen jälkeen Lynch pääsee itse kertomaan samoista tapahtumista omasta näkökulmastaan ja nykypäivän muisteluiden kautta. Teos kattaa Lynchin elämän keskeisimmät vaiheet lapsuudesta aina Twin Peaks: The Return (2017) -sarjan valmistumiseen asti. Usean kertojan kautta avautuvat ja polveilevat tarinat tarjoavat kurkistusikkunoita ”lynchiläisen” mielen hämäriin syvyyksiin.

Taiteilijan elämä

Vuonna 1946 Montanan metsäisellä maaseudulla syntynyt David Lynch sai kokea lapsuudessaan keskiluokkaisen amerikkalaisen esikaupunkiyhteisön elämän ja nuoruudessaan itärannikon pimeiden suurkaupunkien sosiaalisen kuohunnan, joiden synkät pohjavirtaukset vaikuttivat suuresti hänen taiteeseen.

Tilaa unelmoida pääsee vauhtiin, kun tarkasteluun nousevat Lynchin vaiheet köyhänä taiteenopiskelijana 1960-luvun Philadelphiassa yhdessä ensimmäisen vaimonsa Peggy Reaveyn ja parhaimpiin kuuluvan ystävänsä Jack Fiskin kanssa. Maalaamiseen keskittynyt ja omalaatuisen habituksen omaksunut Lynch vietti seesteistä taiteilijaelämää kunnes sai idean elävästä maalauksesta, mikä veti hänet mukaan elokuvanteon maailmaan.

Synkkäsävyisiä maalauksiaan muistuttavien lyhytelokuvien menestyksen myötä Lynch pääsi opiskelemaan American Film Instituten (AFI) -elokuvakouluun Los Angelesiin, mikä tarjosi hänelle kontakteja alan ihmisiin sekä puitteet, joissa aloittaa ensimmäisen pitkän elokuvansa Eraserheadin (1977) vaiherikkaan tuotannon. Elokuva nousi vähitellen keskiyönäytösten suosikiksi, ja se määritteli Lynchin tunnelmaan ja kokemuksellisuuteen vetoavan omaperäisen tyylin sekä mahdollisti hänen elokuvauransa jatkon.

Nuoren ohjaajan seuraavan elokuvan Elefanttimiehen (The Elephant Man, 1980) saavuttamaa menestystä seurasi käänteentekeväksi epäonnistumiseksi osoittautunut Dyyni (Dune, 1984), mikä muutti hänen tapaansa suhtautua elokuvien tekoon. Sen jälkeen Lynch on halunnut pysyä visioilleen uskollisena. Hän ei tehnyt enää kompromisseja, vaan halusi säilyttää täydellinen kontrollin elokuvissaan niiden rajatuista budjeteista tai kaupallisesta menestyksestä huolimatta. Perfektionistisesti kaikkia elokuvanteon osa-alueita hallitsemaan pyrkinyt Lynch vastasi usein itse elokuviensa tekstuurin luovista lavasteista, äänisuunnittelusta sekä efekteistä, joita hän rakenteli autotallissaan.

Lynchmäiseen taiteeseen sisältyvät arkielämän surrealistiset ainekset sekä ihmisluonnon kaksijakoisuus synkän ja sydämellisen välillä ovat olleet valtavirtayleisölle ja vain tuottoa tavoitteleville elokuvatuottajille vaikeasti saavutettavissa. Oikeat yhteistyökumppanit Lynch sai Mel Brooksista sekä Dino De Laurentiista, jotka antoivat hänelle mahdollisuuden tehdä juuri sellaisia elokuvia kuin hän halusi. Tämä johti Blue Velvet – ja sinisempi oli yö (1986) -elokuvan kaltaisiin taiteellisiin ja palkittuihin menestyksiin.

Rakkaus ihmisiin ja ideoihin

Lähes kaikki McKennanin haastattelemat Lynchin kanssa työskennelleet tunnetut kollegat kuin yksittäiset yhteistyökumppanitkin piirtävät kuvan positiivista energiaa ympärilleen säteilevästä karismaattisesta auteurista. Toisten ihmisten kunnioituksen kautta hyvän ilmapiirin kuvauspaikalle luova ohjaaja on saanut monet heistä palaamaan yhteistyöhön hänen kanssaan. Lynchin vetoavan persoonan taustalla sanotaan vaikuttavan hänen harrastamansa transsendenttisen meditaation luoma vahvan positiivisen läsnäolon ja rauhan ilmapiiri.

Menestysten ja pettymysten kanssa pärjääminen on luonut haasteita taiteilijaan kohdistuville odotuksille, vaikka muuten töihinsä uppoutuva Lynch ei suhtaudu itsetarkoituksellisesti asemaansa. Taiteilijantyö on kuitenkin vienyt paljon aikaa hänen perhe-elämältään, jota kuljetetaan kirjassa eniten tilaa vievän uran taustalla. Lynchin useat suhteet ja avioliitot ovat olleet hänen mukaansa kuin elokuvia, joissa ihmiset tulevat ja menevät. Lynchin rooli poissaolevana, mutta läheisenä isänä lapsilleen, erityisesti Jennifer-tyttärelle, tuodaan pinnalle.

Parhaan osan kirjaa muodostavat Lynchin persoonan sävyttämät spontaanit kertomukset hänen elämänkokemuksistaan ja ajatustensa synnystä, mitkä luovat kuvaa eksentrisestä, mutta myös syvästä ajattelijasta ja tinkimättömästä taiteilijasta, joka tekee sitä, mitä rakastaa. Omaa tietään kulkenut Lynch liittää lahjakkuutensa mielikuvituksen vapaaseen virtaamiseen, jossa hänen saamansa ideat yhdistyvät monikerroksiseksi arkea ja mielikuvitusta yhdistäviksi taideteoksiksi, jotka voivat saada elokuvallisen tai jonkin muun muodon.

Los Angelesiin asettunut ja sinne kotistudionsa luonut Lynch on työskennellyt samanaikaisesti kymmenissä taideprojekteissa muun muassa kuvataiteen, musiikin ja internet-sisältöjen luomisen parissa. Yhteistyön lisäksi hän on vaikutusvaltansa lisääntyessä myös auttanut aloittelevia taiteilijoita etenemään alalla. Lynchin intohimo taiteentekemiseen mahdollisuuksiin tilanteessa kuin tilanteessa tulee voimakkaasti esiin. Häntä on kuvattu monialaiseksi taiteilijaksi, ja vaikka se ei ole enää nykytaiteen kentällä erityistä, Lynch on osaltaan ollut yksi sen edelläkävijöistä.

Tilaa unelmoida pyrkii haastatteluiden ja kulissien takaisten valokuvien kautta maalaaman kokonaiskuvan Lynchin tähänastisesta urasta, mutta laajan yhteenvedon sijaan se on, kohteensa tavoin, parhaimmillaan yksittäisten surrealistissävytteisten hetkien kuvauksessa. Teosta voi suositella kaikille Lynchin persoonasta tai urasta kiinnostuneille: se auttaa ymmärtämään keskeisimpiä tekijöitä ja ideoita, jotka ovat vaikuttaneet hänen teostensa synnyn taustalla. Täydellistä selitystä ei kuitenkaan saada eikä Lynch sitä kenties edes halua lukijalle antaa.