Juhlakirja kritiikistä

Kritiikin kasvot

Suomen arvostelijainliitto ry on vuonna 1950 perustettu kriitikoiden oma järjestö, joka 60-vuotisjuhlansa kunniaksi julkaisi kirjan nimellä Kritiikin kasvot. Kyse on kirjoituskokoelmasta, johon on koottu eri taiteen lajien kriitikoiden näkemyksiä ja ajatuksia niin kritiikistä yleensä kuin omasta kritiikin alastaan. Artikkelikokoelmille tyypillisesti kirjoitukset ovat sisällöltään varsin kirjavia ja lukijan kannalta tarvittavaa johdonmukaisuutta on kokonaisuudesta vaikea löytää.

Kirjoituskokoelmalla lienee lähtökohtaisestikin pyritty mahdollisimman moniääniseen katsaukseen kritiikistä ja sen tilasta. Moniäänisyys toteutuu kuitenkin vain osin, sillä nuoremman polven kriitikoiden ääntä teoksesta ei käytännössä löydy lainkaan.

Kritiikkiä käsittelevä kirja lienee tuskin koskaan suunnattu suurelle yleisölle ja Kritiikin kasvojenkin lukijakunta löytynee pääasiassa kritiikin parissa toimivista eli kulttuuritoimittajista ja kriitikoista itsestään. Kohderyhmää ajatellen kirjassa ei kyetä yleisellä tasolla sanomaan kritiikistä paljoakaan uutta tai innovatiivista vaan monissa teksteissä toistuvat samat asiat, joita on käsitelty muissa yhteyksissä useasti aiemminkin.

Parasta kirjan antia ovat artikkelit, jotka syventyvät oman taiteenlajinsa kritiikin merkitykseen ja kehitykseen. Hyvinä esimerkkeinä voi nostaa esiin Ville Hännisen sarjakuvaa ja kritiikkiä käsittelevän osuuden sekä Riitta Nikulan kirjoituksen arkkitehtuurin kritiikistä. Molemmista teksteistä käy ilmi kritiikin merkitys taiteenlajilleen ja samalla kirjoitukset kartoittavat ansiokkaasti myös oman kritiikin alansa historiaa. Jos kaikkien taiteenlajien kritiikkiä olisi käsitelty vastaavalla tavalla, kysymyksessä olisi ollut arvokas tietoteos, jolle olisi ollut opetuskäyttöä aina akateemista maailmaa myöten, sillä kritiikin historiasta ja merkityksestä on kirjoitettu yksiin kansiin vain harvoin.

Kritiikin kasvot ei ole kuitenkaan kritiikkiä käsittelevä asiapitoinen tietoteos. Toisaalta se ei ole myöskään varsinainen kannanotto saati kattava läpileikkaus kritiikin tilasta. Tällainen epäjohdonmukaisuus on tyypillistä monille ”juhlakirjoille”, joissa jotain asiaa halutaan muistaa ja juhlistamisen verukkeella tuoda esille ilman, että olisi riittävän tarkoin mietitty, mitä kirjalla halutaan sanoa. Moniäänisyyden korostaminen on helppo selitys sille, että punainen lanka on ohut eikä sanottavaa ole kummemmin fokusoitu. Tämä on eri kirjoittajien teksteistä koostuvissa kokoelmateoksissa usein väistämätön tosiasia, ei niinkään vain Kritiikin kasvojen ongelma.

Kirjaa vaivaava epäjohdonmukaisuus ei sinällään vähennä teoksen arvoa, varsinkaan ansiokkaimpien artikkelien osalta. Kritiikin parissa toimiville Kritiikin kasvot on lukemisen arvoinen, sillä se antaa jokaiselle jotakin ja on parhaimmillaan hyvin valaisevaa luettavaa vaikka kokoava näkemys jääkin hajanaiseksi.

Lähteet

Jokinen, Heikki (toim.) 2010: Kritiikin kasvot. Suomen arvostelijain litto ry. Art-Print, Helsinki.