faniyhteisöt, kritiikki, sosiaalinen media, internet, osallisuus, vuorovaikutus
Matias Lindholm
mplind [a] utu.fi
Digitaalinen kulttuuri
Turun yliopisto
Henri Kari
hskari [a] utu.fi
Digitaalinen kulttuuri
Turun yliopisto
Kristiina Karell
kmkare [a] utu.fi
Digitaalinen kulttuuri
Turun yliopisto
Viittaaminen: Lindholm, Matias, Henri Kari & Kristiina Karell. 2025. “Faniyhteisöt ja kritiikki“. WiderScreen Ajankohtaista 18.6.2025. https://widerscreen.fi/numerot/ajankohtaista/faniyhteisot-ja-kritiikki/
Keväällä 2025 Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma toteutti Elokuvakritiikkipaja-kurssin, jolle osallistui kritiikin kirjoittamisesta kiinnostuneita opiskelijoita.
Tämä katsaus käsittelee Conclave-faniyhteisön suhtautumista ammattikritiikkiin. Teksti pohjautuu aikaisempaan faniyhteisöjä käsittelevään tutkimukseen sekä kyselyaineistoon.
Fanius ei ole enää vain yksityistä intohimoa, vaan näkyvä kulttuurinen toimijuuden muoto, joka rakentaa kollektiivisia merkityksiä ja haastaa perinteisiä auktoriteetteja.
Tässä kehityksessä on syntynyt jännite ammattikriitikkojen ja fanien välille. Siinä missä kriitikot arvioivat teoksia usein esteettisten, muodollisten ja yhteiskunnallisten kriteerien kautta, fanien suhtautuminen on usein affektiivisempaa ja yhteisöllisempää. Faniyhteisöissä elokuva tai sarja voi olla merkityksellinen tavoilla, joita kriittinen analyysi ei tavoita tai jotka se jopa sivuuttaa. Tällöin kriittinen arvostelu voidaan kokea uhkana fani-identiteetille, mikä voi johtaa vahvaan puolustautumiseen ja jopa torjuntaan.
Tämä vastakkainasettelu ei kuitenkaan ole yksiselitteinen tai yksisuuntainen. Moni fani lukee ja arvostaa ammattikritiikin tarjoamaa kontekstia, vaikka ei aina jaakaan sen näkökulmaa. Samalla kriitikot voivat yhä useammin huomioida fanien diskursseja ja tunnistaa heidän vaikutuksensa teosten vastaanottoon. Tässä katsauksessa tarkastellaan, millä tavoin fanit itse kokevat kriittiset arviot, miten he niihin suhtautuvat, ja missä määrin heidän suhtautumisensa heijastaa laajempaa muutosta median kulutuksessa ja kulttuurisessa vallassa.
Fanien vastareaktiot kritiikkiin: teoreettinen viitekehys ja katsaus aikaisempaan tutkimukseen
Fanit eivät ainoastaan kuluta mediaa, vaan osallistuvat aktiivisesti sen merkityksellistämiseen, arviointiin ja puolustamiseen. Fanius on osa laajempaa kulttuurista osallistumista, jossa rakennetaan yhteisöjä ja identiteettejä, ja joka ei rajoitu yksittäisiin affekteihin tai viihdesisältöjen kulutukseen. Se rakentuu identiteettityön, yhteisöllisyyden ja symbolisen vallan kentällä, jossa suhteet mediaan, muihin faneihin ja valtadiskursseihin muovaavat kokemuksia ja toimintatapoja. Fanit eivät pelkistetysti kuluta mediatuotteita tai muodosta irrallista tunnesidettä populaarikulttuuriin.
Anthony Soegiton (2017) tutkielma Us v Them: The Construction of Fan Authority in the Online Defence of Batman v Superman: Dawn of Justice tarkastelee, miten DC Extended Universe -elokuvien (DCEU) fanit rakentavat kulttuurista auktoriteettia ja identiteettiään sosiaalisen median avulla vastauksena elokuvien saamaan negatiiviseen kritiikkiin. Soegiton tutkimuksessa nousee esiin, kuinka harrastajat haastavat vakiintuneita arvostelukäytäntöjä ja pyrkivät osoittamaan oman asiantuntemuksensa elokuvien sisällöistä. Tässä yhteydessä fanius ei näyttäydy pelkkänä kiintymyksenä mediaobjektiin, vaan tarkoituksenmukaisena toimintana, jossa puolustetaan paitsi omaa makua, myös yhteisön asettamaa arvoa.
Soegito nojaa Pierre Bourdieun (2002) kulttuurisen pääoman käsitteeseen, joka viittaa yksilön hallussa olevaan kulttuuriseen tietoon, osaamiseen ja makuun, joiden kautta saavutetaan symbolista valtaa. Tutkimuksessa DCEU-fanit haastavat perinteisten elokuvakriitikoiden auktoriteettia osoittamalla omaa asiantuntemustaan esimerkiksi trivia-osaamisella, viittauksilla sarjakuvakaanoniin ja analysoimalla elokuvien esteettisiä valintoja. Tällä tiedolla rakennetaan uskottavuutta, jonka avulla voidaan kyseenalaistaa ammattilaiskriitikoiden näkemyksiä. Tämä makukonfliktien dynamiikka kiistelee siitä, kuka saa määritellä, mikä on hyvää, merkityksellistä tai tärkeää mediaa.
Jonathan Grayn (2010) nostama paratekstien käsite auttaa ymmärtämään, miten mediatekstien ympärillä esiintyvä oheismateriaali, kuten meemit, trailerit, uutiset sekä yhteisöjen luomat tulkinnat muodostavat laajan verkoston, jossa sisältö pääsee rönsyilemään ja saa uusia merkityksiä. Sosiaalinen media toimii areenana, jossa paratekstit mahdollistavat fanien oman lukutavan rakentamisen ja jakamisen, usein kriittisten diskurssien ulkopuolella tai niitä vastaan.
Myles McNuttin (2018) pääkirjoitus Social TV Fandom and the Media Industries toimii johdantona erikoisnumerolle, joka käsittelee media-alan ja faniuden vuorovaikutusta. McNutt kuvaa artikkelissaan opetuskokeilua, jossa joukko opiskelijoita osallistui ”Connected Screening” -tilanteeseen. Opiskelijat seurasivat televisio-ohjelmia ja lähettivät samalla Twitterissä viestejä sovitulla hashtagilla, jonka avulla twiitit näkyivät reaaliajassa ruudulla osana opetustilannetta. McNuttin koe on oiva esimerkki sosiaalisen median roolista katsojan ja kohteen vuorovaikutuksen mahdollistajana. Nykypäivänä raja kuluttajan ja tekijän välillä on läpikuultavampi kuin aikaisemmin – tästä syystä faniudesta on muodostunut paljon hienopiirteisempi kokemus. Uusi osallistumisen muoto tuottaa uudenlaista symbolista pääomaa, jossa esimerkiksi näyttelijän sosiaalisen median aktiivisuus sekä yksilön interaktiot muodostavat uudenlaisen logiikan julkisuudelle. Opiskelijat kokivat aidon yhteyden televisioteollisuuden kulisseihin, kun heidän viestinsä saivat vastakaikua.
McNutt korostaa, että vaikka fanit voivat saavuttaa näkyvyyttä ja symbolista pääomaa sosiaalisessa mediassa, valta osallistumisen muodoista ja ehdoista säilyy pitkälti media-alan hallussa. Fanit voivat tuntea vaikutusvaltaa, mutta heidän asemansa pysyy alati neuvoteltavana suhteessa siihen, missä määrin ja millä tavoin heidän osallistumisensa hyväksytään osaksi virallista ”mediaekosysteemiä”. Jännite esiintyy erityisesti silloin, kun yhteisöjen luomat sisällöt eivät vastaa kaupallisia intressejä tai vallitsevia mediadiskursseja.
Henry Jenkinsin (1992, 2006) käsitys fanikulttuurista ja osallistumisesta tarjoaa lisämerkityksiä kulttuurin ja mediateknologian välisestä vuorovaikutuksesta. Jenkinsin mukaan fanit eivät ole pelkkiä vastaanottajia, vaan aktiivisia osallistujia, jotka tuottavat omia tarinoitaan, tulkintojaan ja vastanarratiivejaan. He ottavat haltuun mediatekstin ja muokkaavat siitä itselleen ja yhteisölleen merkityksellisiä versioita. Tämä aktiivisuus ei kuitenkaan aina saa tunnustusta valtavirtadiskursseissa. Fanit voivat kokea tulevansa sivuutetuiksi, jopa pilkatuiksi. Vastanarratiivit voivat olla vastakulttuurisia, erityisesti silloin, kun he kokevat ryhmänsä marginalisoiduksi. Kritiikki koetaan tällöin ulkopuolisena, asiantuntemattomana ja jopa vihamielisenä. Fanien diskurssit pyrkivät täten rakentamaan yhteisön sisäistä moraalista oikeuttamista, mitä voidaan pitää kulttuurisen auktoriteetin strategisena käytäntönä. He puolustavat paitsi mediateosta, myös itseään ja omaa asemaansa kulttuurin kentällä.
Kaarina Nikusen (2005) väitöskirja Faniuden aika: Kolme tapausta televisio-ohjelmien faniudesta vuosituhannen taitteen Suomessa osoittaa, kuinka kulttuurinen, affektiivinen ja sosiaalinen ilmiö on kyseessä. Fanit osallistuvat mediaan jakamalla kokemuksiaan, tuottamalla sisältöä ja muodostamalla kollektiivisia merkityksiä, erityisesti internetin mahdollistamien verkostojen kautta. Kyseessä ei ole vain passiivinen katsominen tai kuluttaminen, jossa mediasisältö otetaan vastaan sellaisenaan, kuten esimerkiksi televisiosarja tai elokuva. Sen sijaan fanit osallistuvat aktiivisesti siihen, miten sisältöjä tulkitaan, ymmärretään ja korostetaan. Nikusen mukaan sukupuoli, teknologia ja julkisuussuhteet yhdistyvät vahvasti faniuteen. Erityisesti naisten toiminta jää usein valtavirran tutkimuksen ja julkisuuden pimentoon, vaikka se edustaa osallistuvaa kulttuurista toimijuutta yhtä merkittävästi kuin näkyvämmät fanikulttuurin muodot. Tämä heijastaa laajempia rakenteita, joissa näkyvä ihailu liitetään usein ”nörttiuden”, ”intohimoisuuden” tai jopa ”hysterian” kategorioihin, jotka sisältävät sukupuolittuneita arvolatauksia.
Sosiaalinen media on faniuden yhteydessä keskeinen väline. Sen verkostot mahdollistavat ryhmien välistä vuorovaikutusta ja vahvistavat kehitystä, jotka tuottavat uudenlaista symbolista pääomaa. Ihailusta tulee osallistuvaa kulttuuria, jossa oma näkökulma mediateksteihin artikuloidaan, jaettua ymmärrystä rakennetaan ja yhteisöä vahvistetaan. Sosiaalinen media luo tilan yhteisöllisyydelle, mutta lopullinen kontrolli osallisuudesta, rajoituksista ja näkyvyydestä säilyy yhä media-alan käsissä.
Aikaisempi tutkimus osoittaa, että fanien reaktiot kriittiseen vastaanottoon eivät ole sattumanvaraisia tai irrationaalisia, vaan ne liittyvät syvään kokemuksellisuuden rakentumiseen, sen merkityksellisyyteen sekä identiteettiin. Kun mediaobjekti joutuu kritiikin kohteeksi, se haastaa paitsi esteettiset preferenssit, myös yhteisön sisäisen koheesion ja yksilön symbolisen aseman. Näin ollen fanius voidaan nähdä paitsi kulttuurisena ilmiönä myös keinona neuvotella omasta paikasta mediakulttuurissa, niin sen marginaaleissa kuin sen ytimessä.
Kysely Conclave -elokuvan faniyhteisön kokemuksista
Artikkelia varten halusimme kuulla ajatuksia suoraan faniyhteisöiltä. Loimme lyhyen kyselyn, jossa keräsimme ihmisten ajatuksia kritiikistä ja heidän omasta suhteestaan siihen. Kohteena oli vuonna 2024 julkaistu Conclave-elokuva, joka on Edward Bergerin ohjaama poliittinen trilleri. Kohdensimme kyselyn elokuvan faniyhteisölle, joka on hyvin aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Yhteisön piirissä luodaan paljon omaehtoista sisältöä, kuten tarinoita ja taidetta. Jaoimme kyselyn Tumblr-blogipalveluun sekä fanitarinoihin (eng. fanfiction) erikoistuneeseen Archive of Our Own -sivustoon.
Kysely sisälsi viisi pakollista monivalintakysymystä, jotka sisälsivät väitteitä, joihin vastaajat reagoivat asteikolla 1–5. Tämän lisäksi kysely sisälsi valinnaisia avoimia tekstikenttiä, joihin vastaajat pystyivät halutessaan perustelemaan vastauksiaan syvemmin. Kysely toteutettiin englanniksi ja siihen vastasi 76 henkilöä. Noin kolmasosaan vastauksista saimme myös kirjallisen perustelun. Kyselyn tuloksissa esiintyi monenlaisia vastauksia, joissa ilmeni selkeästi muutamia vahvoja teemoja kuten faniyhteisön tärkeys sekä oma fani-identiteetti. Kritiikki nähdään kyselyn perusteella melko neutraalina asiana, joka sisältää paljon myönteisiä, mutta myös kielteisiä piirteitä.
Kyselyn kysymykset:
- Arvostan kritiikkiä paljon
- Kritiikki vaikutti päätökseeni katsoa Conclave-elokuva
- Kritiikki vaikutti ajatuksiini Conclave -elokuvasta sen katsomisen jälkeen
- Muiden fanien mielipiteet ovat itselleni tärkeämpiä kuin kriitikoiden
- Oma fanius vaikuttaa siihen, miten reagoin kritiikkiin
Arvostan kritiikkiä paljon
Kyselyn vastauksissa korostui selkeästi vastaajien neutraali suhde kritiikkiin. Lähes puolet (46.1 %) kyselyn vastaajista valitsivat vastaukseksi asteikolla 1–5 numeron kolme. Ääripään vastauksia oli vain seitsemän kappaletta, joista kaksi oli vahvasti eri mieltä ja viisi vahvasti samaa mieltä. Tekstivastauksissa lueteltiin erilaisia syitä sille, miksi vastaajat lukevat kritiikkiä. Kritiikkiä käytetään vastaajien mukaan usein auttamaan elokuvan valinnassa, mutta osa myös hyödyntää kritiikkiä elokuvan katsomisen jälkeen.
Useampi kyselyyn vastannut mainitsee hyödyntävänsä kritiikkiä etsiessään elokuvaa katseltavaksi. Kritiikin painoarvo kuitenkin riippuu henkilön omasta mielipiteestä kritiikin kirjoittaneesta kriitikosta, heidän mielestä olemassa on ”luotettavia” ja ”epäluotettavia” kriitikkoja. Vaikka osa vastaajista arvostaa kritiikkiä, nähdään sen merkitys myös erillisenä faniyhteisön toiminnan kannalta.
”I think they are valuable when looking at the formal aspects of a film (like if they are ”worthy” of something like an Oscar) but I don’t think a movie has to have the best reviews to be enjoyable for it’s fandom.”
Vastauksen arvo 3, vastaaja nro. 65.
Kritiikistä etsitään myös vastauksia, jos katsottu elokuva on jäänyt epäselväksi. Kuitenkin useassa kyselyn vastauksessa painotetaan sitä, että vaikka kritiikkiä on kiinnostava lukea, ei se vaikuta heidän omaan mielipiteeseensä elokuvasta.
Kritiikki vaikutti päätökseeni katsoa Conclave
Kysymys arvostelujen vaikutuksesta Conclave-elokuvan katsomiseen tuotti selkeästi tasaisimmin jakautuneita vastauksia. Neljäsosa (25 %) vastaajista koki arvostelut neutraalina päätöksenteossa, mutta suurin vastaajaryhmä (31.6 %) ei kokenut arvostelujen vaikuttavan heidän katsomispäätökseensä ollenkaan. Nämä vastaukset ovat osittain ristiriidassa Film-O-Holic -sivuston tekemän kyselyn sekä Suomen elokuvasäätiön teettämien yleisötutkimuksien vastauksien kanssa, joissa kritiikin hyödyntäminen elokuvien valinnassa koettiin suurempana. Film-O-Holicin kyselyssä kritiikillä oli merkitystä kahdelle kolmasosasta vastaajista, ja Suomen elokuvasäätiön tutkimuksissa yli puolet vastaajista hyödynsivät kritiikkiä katsomispäätöksen tekemisessä (Rosenqvist 2023). Ero selittyy luultavimmin sillä, että tekemäämme kyselyä on jaettu juuri fanien hyödyntämissä palveluissa, jolloin vastaajat keskimäärin kuluttavat toistensa sisältöä ja arvostavat yhteisön mielipidettä keskiverto elokuvankatsojaa enemmän.
Tekemämme kyselyn kirjallisissa vastauksissa ilmeni lukuisia eri tapoja, joilla vastaajat olivat saaneet tiedon elokuvasta. Osa kyselyyn vastaajista mainitsee arvosteluiden olleen joko pää- tai osasyy katsomispäätökseen. Erinäiset henkilökohtaiset syyt (kuten oma uskonto, lähipiiri tai kiinnostus aihealueeseen) ilmenivät useissa kirjallisissa vastauksissa kuitenkin tärkeämpinä syinä arvosteluihin verrattuna. Huomionarvoista on myös fanien tuottaman sisällön merkitys kiinnostuksen luojana. Useampi kirjallinen vastaus mainitsee somealustojen (esimerkiksi Tumblr tai TikTok) fanisisällön olleen merkittävä syy katsomispäätöksessä.
”I only read the reviews after I watched the film. A TikTok edit of the film set to Madonna’s ’Like a Prayer’ persuaded me to watch Conclave.”
Vastauksen arvo 2, vastaaja nro 17.
Tässä valossa toiminta näyttäytyy juuri sellaisena kulttuurisena käytäntönä, jota Nikunen ja Jenkins kuvaavat: tulkinnallisena ja osallistuvana, ei vain vastaanottavana (Nikunen 2005; Jenkins 1992, 2006). Kuten McNutt korostaa, nykyinen mediaympäristö tekee tästä osallistumisesta yhä näkyvämpää ja vuorovaikutteisempaa (McNutt 2018).
Kritiikki vaikutti ajatuksiini Conclave -elokuvasta sen katsomisen jälkeen
Verrattuna edelliseen kysymykseen, jossa tarkasteltiin kritiikin vaikutusta ennen elokuvan katsomista, vastaukset kritiikin merkityksestä katsomisen jälkeen ovat painottuneet selkeämmin. 36.8 % vastaajista kertoi, ettei kritiikki vaikuttanut ollenkaan heidän mielipiteeseensä – vain 3.9 % mainitsivat kritiikin vaikuttaneen merkittävästi. Tämä näkyy myös hyvin kirjallisissa vastauksissa, jotka ovat huomattavasti skeptisensävyisempiä verrattuna edelliseen kysymykseen. Vastauksissa ilmenee myös skeptisyyttä kriitikkojen ”pikkutarkkuuteen” sekä heidän tai yleensä elokuvasta puhuneiden (usein kirkollisten) henkilöiden konservatiivisuuteen. Muutama vastaaja myös myöntää katsoneensa pelkästään positiivisia arvosteluja oman fani-identiteettinsä takia.
”Not really, considering that I mostly read good things about it and avoided the bad reviews. Although the good reviews ”justified” my love for the movie.”
Vastauksen arvo 2, vastaaja nro. 70.
Muiden fanien mielipiteet ovat itselleni tärkeämpiä kuin kriitikoiden
Kysymys muiden fanien mielipiteiden arvottamisesta verrattuna kriitikoiden mielipiteeseen tuotti hyvin selkeän tuloksen. Lähes kolmasosa vastaajista (32.9 %) yhtyi väitökseen hyvin vahvasti ja toinen 32.9 % yhtyi mielipiteeseen ainakin osittain. Vain kaksi vastaajaa (2.6 %) arvotti kriitikoiden mielipiteen merkittävästi tärkeämmäksi kuin muiden fanien. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, sillä yhteisöt ovat jo pitkään arvottaneet ryhmän sisällä vallitsevan mielipiteen korkeammalle, kuin ulkopuolisten kriitikoiden. Henry Jenkins on fandom-tutkimuksissaan havainnut, kuinka faniyhteisöt saattavat nähdä itsensä valtavirran ulkopuolelle sysätyiksi. Yhteisö toimii fanikulttuurissa aktiivisena toimijana ja hakee kiinnostuksen kohteelle eri merkityksiä (Jenkins 1992, 2006). Kirjallisissa vastauksissa ilmeni useita mielipiteitä, joissa ilmaistiin ajatus siitä, että kriitikot ja fanit etsivät elokuvilta eri asioita. Vastausten mukaan kriitikot katsovat elokuvaa etsien enemmän elokuvataiteellisia ja teknisiä piirteitä, kun taas fanit etsivät elokuvasta nautintoa sekä yhteisöllisyyttä. Useassa vastauksessa mainitaan esimerkiksi Tumblr-blogipalvelussa sijaitseva yhteisö merkittävänä osana heidän kiinnostukselleen Conclave-elokuvaan. Faniyhteisöt mahdollistavat keskustelun kanssaihmisten kanssa, sekä kiinnostuksen kohteen hyvinkin tarkan, lähilukumaisen analyysin.
”Is Conclave the best movie ever? Probably not. Did I love it and am I reading any fic I can get my hands on? Absolutely. You can enjoy things that are not perfect.”
Vastauksen arvo 5, vastaaja nro. 68.
Vastauksissa painottuu fanien usko siihen, että he ymmärtävät elokuvan paremmin kuin kriitikot. Vaikka vastauksissa mainitaan kriitikkojen mahdollinen ammattitaito, niissä ilmenee selkeää kahtiajakoa ”meidän” ja ”heidän” välillä. Muutamissa vastauksissa kriitikkoja arvostellaan hyvin kärkkäin sanoin. Fanien mielipiteet nähdään helposti ”oikeiden ihmisten” mielipiteinä, verrattuna hyvin etäisiltä vaikuttavien kriitikoiden mielipiteisiin.
“I find that I am more open to accepting critique about a media that I like from someone that doesn’t have a superiority complex the size of the moon.”
Vastauksen arvo 4, vastaaja nro. 18.
Vaikkakin merkittävä osa vastauksista on hyvinkin kriittisiä kriitikkoja kohtaan, osa vastauksista tunnistaa myös kritiikin merkityksen sekä aiheen moniulotteisuuden.
”Even critics have their personal bias but I tend to trust them more as they have a bigger repertoire and knowledge of cinema as an art form.”
Vastauksen arvo 2, vastaaja nro. 56.
Oma fanius vaikuttaa siihen, miten reagoin kritiikkiin
Viimeinen kysymys käsitteli vastaajien mielipidettä omasta puolueellisuudesta fani-identiteetin seurauksena. Kysymys tuotti hyvin selkeän tuloksen, jossa jopa 40.8 % vastaajista myönsi fani-identiteetin vaikuttavan huomattavasti siihen, miten he reagoivat kritiikkiin. Vastaajista alle 10 % kokee, ettei oma fani-identiteetti vaikuta heidän suhtautumiseensa kritiikkiin. Kirjallisissa vastauksissa usea vastaaja mainitsee olevansa hyvinkin puolueellinen ja kokevansa elokuvan itsessään eri tavalla verrattuna kriitikkoihin, sillä he kuluttavat paljon fanisisältöä. Vastauksissa ilmenee selkeä pyrkimys ”suojella” heidän rakastamaansa elokuvaa ja sen ympärille syntynyttä yhteisöä kritiikiltä, etenkin sellaiselta, jota ei koeta ansaituksi. Yhdessä vastauksessa mainitaan myös positiivisen kritiikin aiheuttavan turhautumista, ellei kriitikko koe elokuvaa samanlaisena, kuin vastaaja. Tämä ilmiö heijastaa Henry Jenkinsin (1992) kuvaamaa fanien tunnesitoutumista ja tapaa, jolla he omivat kulttuurisia sisältöjä rakentaakseen omia merkityksiä ja yhteisöllisiä kokemuksia. Tällöin yhteisö voi toimia eräänlaisena vastakulttuurina suhteessa viralliseen mediakritiikkiin: sen sijaan, että fanit hyväksyisivät kriitikoiden määrittämän arvon, he asettavat etusijalle omat kokemuksensa ja yhteisölliset merkitykset.
”Of course! I will be annoyed when someone criticises something I care about. I am only human”.
Vastauksen arvo 5, vastaaja nro. 21.
Lopuksi
Kysely ja sen tukena ollut tutkimuskirjallisuus antavat kiinnostavan katsauksen faniyhteisöjen suhteesta kritiikkiin. Vaikka vastauksista löytyi eroavaisuuksia, selkeitä trendejä oli havaittavissa läpi kyselyn. Kyselyn vastaukset myös peilaavat aikaisemman tutkimuksen lopputuloksia. Fanit arvostavat etenkin oman yhteisönsä sisällä olevaa keskustelua ja arvottamista, ja perinteinen kritiikki ja kriitikot voidaan nähdä jopa yhteisöä ja fanituksen kohdetta uhkaavana asiana. Kritiikkiä kuitenkin hyödynnetään esimerkiksi elokuvaa valittaessa, mutta osa hyödyntää sitä myös omien ajatusten selvittämiseen tai elokuvaa koskevan lisätiedon etsimiseen.
Faniyhteisöjen ja kriitikoiden välinen suhde on hyvin hedelmällinen tutkimuskohde. Kuten tässä katsauksessa on tullut ilmi, kriitikoiden ja joidenkin fanien välillä on kuilu. Faniyhteisöt eivät kuitenkaan ole monoliitti, vaan ne sisältävät useita, ajoittain vastakkaisia mielipiteitä. Osa Conclave-elokuvan faneista oli selkeästi hyvin skeptinen kriitikoiden tärkeydestä, kun taas osa arvosti kriitikoiden työtä ainakin osittain. Kyselyssä tulee kuitenkin selkeästi ilmi se, että ainakin faniyhteisössä aktiivisesti toimivat henkilöt arvostavat enemmän toistensa kuin kriitikoiden mielipiteitä.
Faniyhteisöt voivat kokea kritiikin hyökkäyksenä, mutta samaan aikaan yhteisöjen ulkopuolella niiden arvostus ei ole usein suurta. Yhteisön arvoa ja merkitystä ei usein tunnisteta tutkimuksissakaan. Iso kysymys onkin se, miten yhteisöjen välisestä keskustelusta saataisiin läpinäkyvämpää ja sellaista, ettei narratiivia hallitse vastakkainasettelu. Avoimen keskustelun ei kuulu olla hyökkäys toisen maailmaan.
Lähteet
Kaikki linkit tarkistettu 5.6.2025.
Kyselyaineisto
Tumblr-blogipalvelu / Archive of Our Own -sivusto (yhteensä 76 kpl). Kevät 2025.
Tutkimuskirjallisuus
Gray, Jonathan. 2010. Show sold separately: Promos, spoilers, and other media paratexts. New York University Press.
Jenkins, Henry. 1992 Textual Poachers: Television Fans and Participatory Culture. New York: Routledge. https://doi.org/10.4324/9780203114339
Jenkins, Henry. 2006. Convergence Culture: Where Old and New Media Collide. New York: New York University Press. https://www.jstor.org/stable/j.ctt9qffwr
McNutt, Myles. 2018. Social TV Fandom and the Media Industries. Transformative Works and Cultures 26. https://doi.org/10.3983/twc.2018.1504
Nikunen, Kaarina. 2005. Faniuden aika: Kolme tapausta televisio-ohjelmien faniudesta vuosituhannen taitteen Suomessa. Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitos. https://urn.fi/urn:isbn:951-44-6387-0
Rosenqvist, Juha. 2023. ”Elokuvakritiikillä on lukijoilleen merkitystä”. WiderScreen 26 (2–3). http://widerscreen.fi/numerot/2-3-2023-widerscreen-26/elokuvakritiikilla-on-lukijoilleen-merkitysta/
Soegito, Anthony. 2017. Us v Them: The Construction of Fan Authority in the Online Defence of Batman v Superman: Dawn of Justice. Maisterintutkielma, Macquarie University. http://hdl.handle.net/1959.14/1265526