|
|
|
Elokuvia roskan ja taiteen hämäriltä rajamailta Viimeiset puoli vuotta on maailmalla menty hurjaa menoa. Vallitsevassa tilanteessa sellaisten kuriositeettien pohtiminen, kuten taiteen ja roskan problematiikka, vaikuttaa lähinnä humanistien turhalta hymistelyltä. Roskaksi leimattu matalakulttuuri kätkee kuitenkin syövereihinsä paljon sellaista viisautta, jota korkeakulttuurinen taide väheksyy. Roskan tuntemuksella ja siihen vakavasti suhtautumalla ei ehkä voisi pelastaa maailmaa, mutta ainakin selittää sen tapahtumia valloittavan valoisasti. Kun New Yorkin maamerkit oli saatettu maan tasalle, löytyi lähes jokaisesta tiedotusvälineestä populaarielokuvaa asiantuntemuksella asiayhteyteen analysoiva toimittaja. Vuoden 1974 katastrofispektaakkeli Liekehtivä torni saikin paistatella otsikoissa viikon pari, vaikka kyseisellä elokuvalla ei mitään tekemistä terroristitematiikan kanssa ollutkaan. Jälleen kerran lähimenneisyyden roskan tunteminen olisi ollut viisaampaa, sillä kolmen vuoden takainen Poikkeustila (1998) konkretisoitui syyskuun 11. päivän myötä hyytäväksi profetiaksi ja merkityksellistyi sitä kautta taiteeksi. Ja kaiken tämän tosielämän tragedian keskellä eräs suomalainen elokuvaohjaaja kehtasi suu vaahdossa höykyttää joitakin kriitikkoja taideteoksensa roskaksi parjaamisesta. Niinpä, roska saattaa kohota taiteeksi siinä missä taide saatetaan latistaa roskaksi, ja se jos mikä ärsyttää ja puhuttaa ihmisiä maailmanpoliittisesta myllerryksestä huolimatta. Kahdeksan elokuvan problematisointi taiteen ja roskan rajalla on vain pieni yritys hahmottaa ajatuspolkuja populaarikulttuurin kaatopaikan ja korkeakulttuurin norsunluulinnan hämärillä rajamailla.
|
| Kimmo Hämäläinen: | Juha Rosenqvisti: | Petri Saarikoski |
 Helvetin kapakka (1978) |
 Moulin Rouge (2001) |
 WarGames (1983) |
| Jarkko Silén: |
Eero Tammi: |
Lauri Timonen: |
 Topralli (1966) |
 Top
Gun (1986) |
 Cocktail (1988) |
Mari Verho: |
|
|
|
