Musiikki kasvun, muistamisen ja tuhoavan läsnäolon merkkinä. J.S. Bachin Goldberg-variaatioiden merkitys Hannibal Lecterin fiktiivisen hahmon rakentumisessa

Glenn Gouldin pianonsoitto leviää audiovisuaalisessa kulttuurissa yllättäviin paikkoihin ja käyttöyhteyksiin – esimerkiksi kauhuelokuviin. Tämä artikkeli käsittelee sitä, minkälaisia merkityksiä tämä prosessi on saanut aikaan paitsi välittömissä audiovisuaalisissa yhteyksissään osana Hannibal Lecter -elokuvia, mutta myös Gouldin julkisuuskuvassa ja kuolemanjälkeisessä elämässä osana musiikki/populaari-kulttuuria.