09.06.2011 Tulosta sivu
Esa Hakkarainen:

Katsaus retropelikonemusiikin maailmaan

lataa pdf-versio

"Korvissa raikaa jatkuvana virtana kahdeksanbittinen piipitys, tunnelma on kuin Ziggy Stardustin kotigalaksista! Silmissä vilisee kuutionomaisia animaatiohahmoja, milloin keltaisina, suitaan lonksuttelevina pyöreinä kuutioina, milloin ihmishahmon ottaneina kilpajuoksun tahi muun urheilulajin pyörteissä olevina erisävyisinä neliö-eliöinä. Jonkinasteista todellisuudesta irtaantumista on havaittavissa, kun tarkastelun kohteeksi otetaan erilaiset pelimusiikkiiyhteisöt, joiden piireissä pyörii mitä moninaisimmat emulaattori-ohjelmat aina Kesoilin baarin kolikkopeliunelmista kotitietokoneiden sadunomaiseen maailmaan saakka. Villisti kieppuvat valot sykkivät synkronoituna, ja kaiken takana soi Rob Hubbardin säveltämä Monty on the run – raskaan rockin poljennolla." (Mies 35v, retropelimusiikkifani.)

Aikamatka pelaajan sisälle, varsinaiseen pelimaailman ytimeen, tapahtuu kulkuneuvolla, jonka polttoaineena toimivat sävelet ja voimalähteenä sykkii esimerkiksi Commodore 64 -kotitietokoneesta tuttu SID-äänipiiri. Ajan hammas nakersi 1980-luvun tietokonepeleistä klassikkoja ja hampaankolossa rokataan vielä vuonna 2011, sillä pelien kautta soiva musiikki tuntuu pidentävän myös pelaajan ikää. Vuonna 2010 valmistuneen Eurogamerin tutkimuksen mukaan se on keskimäärin 32 vuotta.

Retropelimusiikilla tarkoitetaan tässä yhteydessä musiikkia, joka on lähtöisin vanhoista, klassikkoasemaan nousseista digitaalisista peleistä. Retropelit ja niiden musiikit elävät uutta kukoistustaan – jos ne nyt koskaan ehtivät varsinaisesti lakastuakaan – tietokoneharrastukseen keskittyneen demoskene-alakulttuurin parissa.

Tätä hampaankoloa kaivellessa kirjoittaja löytää palasia myös omasta menneisyydestään. Internetin välityksellä leviävä harrastepohjainen retropelimusiikki saa aikaan kahdeksankymmentäluvun nuoressa kotitietokoneharrastajassa melkoisen nostalgiatripin. Aloitan paluuni menneisyyteen tutustumalla retropelimusiikin ilmentymiin, eli tässä tapauksessa erääseen retropeliyhtyeeseen, joka toteuttaa retropelifanittamistaan luomalla omaa musiikkia. Latinankielestä periytyvä sana "retro" viittaa takaisinpaluuseen, takautuvaan tai johonkin toistuvaan. Tässä katsauksessa retropeliyhtyettä esitellään nörttimuusikoiden ryhmänä, joka palaa takaisin menneisyyteen musiikin keinoin. He tuovat kahdeksankymmentäluvun digitaalisesta bittiavaruudesta jotain, joka sekoittuu nykyaikaisen rockmusiikkitrendin kanssa uudenlaiseksi kokonaisuudeksi.

Demoskenen juuret ovat kotitietokonepelien ja muiden ohjelmien levittämiseen keskittyneissä piraattipiireissä, jotka pelin kopiosuojauksen murtamisen jälkeen lisäsivät sen alkuun omia lyhyitä esityksiä eli introja. Aluksi ne olivat pelkkiä staattisia ruutuja, mutta myöhemmin mukaan tuli myös graafisia efektejä sekä musiikkia. Varhaisimmat esimerkit tällaisesta toiminnasta ovat 1970- ja 1980-lukujen vaihteesta. Varsinainen demoskene, jollaisena se nykyään ilmenee, syntyi 1980-luvun puolivälissä, jolloin introja alettiin pikkuhiljaa levittää itsenäisinä multimediateoksina.

Tätä seurasi aika, jolloin eri piraattiryhmät alkoivat kilpailla kräkkäystaitojen ja levittämisnopeuden lisäksi myös introjen paremmuudella. Nykyään tähän aikakauteen ja sen aikaisin keinoin luotuihin demoihin tai vastaavanlaisiin multimediateoksiin voidaan viitata oldskool-käsitteellä.

Kielletyt kirveet – Axes Denied

Axes Denied on oululainen nelihenkinen populaarimusiikkia soittava retropeliyhtye, joka perustettiin alun perin demoalan tapahtuma Assemblyä varten vuonna 2003. Assembly on luonteeltaan demoparty, jonka yhtenä osana ovat demokompot eli kilpailut demojen paremmuudesta. Demot taas ovat näyttäviä, ohjelmoinnin keinoin luotuja visuaalisia efektejä tuottavia teoksia, joiden koko ja kesto vaihtelee. Ohjelmointisuorituksen lisäksi niihin yhdistyy olennaisena osana musiikki ja grafiikka.

Axes Denied eroaa toimintakulttuuriltaan melkoisesti varsin kilpailuhenkisestä demoyhteisöstä, jonka toimintamalli on perinteisesti ollut pelkästään tuotosten esittämistä ilman tekijöiden varsinaista esiintymistä. Jäsenten omien sanojen mukaan yhtyeessä on kysymys nörteistä, jotka soittavat musiikkia, joka on tehnyt heihin aikoinaan vaikutuksen. Ideana on soittaa tietokonepelimusiikin klassikoita rock-yhtyeelle sovitettuna, livenä ja ilman taustanauhoja tai sekvenssereitä. Näyttäisi siltä, että kyseessä on jonkinlainen vastareaktio usein synteettiselle ja keinotekoiseksi luokitellulle tietokonemusiikille, vaikka pelimusiikkia käytetään inspiraation lähteenä. Jäsenten henkilökohtaisista opinto- ja harrastustaustoista löytyy muun muassa musiikin sekä tietokoneiden parissa puuhastelua, ja ainakin yksi yhtyeen jäsen on osallistunut demojen ja introjen tuottamiseen ja toiminut tällöin muusikkona sekä koodaajana.

Yhtyeen jäsenet aloittelivat pelaamisen omien sanojensa mukaan aikakaudelle sopivalla Commodore 64:lla sekä myöhemmin EGA-näytöllä ja 20 megatavun kovalevyllä varustetulla PC:llä. Axes Denied yhtyeenä ei ole silti sidottu mihinkään varsinaiseen alustaan, vaan sen jäsenet valitsevat kappaleensa omien mieltymystensä ja musiikin ja melodian vaikuttavuuden perusteella.

Yhtyeen kohderyhmänä ovat ihmiset, joille retropelimusiikin konteksti on tuttu vuosien takaa. Näin ollen yhtyeen toiminta voitaneen luokitella osaksi pelikulttuurin sisäistä historiakulttuuria. Tämä tarkoittaa erilaisia tapoja tuottaa ja käyttää menneisyyttä koskevia mielikuvia ja käytäntöjä. Tällainen nykykulttuuri muodostuu menneisyyden kohtaamisen muodoista, tavoista, tapahtumista sekä menneisyydelle annetuista merkityksistä.

Axes Denied on samalla myös tribuuttibändi, jonka pyrkimyksenä on osoittaa ihailua vanhoille pelimusiikin guruille kuten Rob Hubbardille tai Martin Galwaylle, jotka tulivat tunnetuiksi kahdeksankymmentäluvulla tietokonemusiikin säveltäjinä. He olivat alan varsinaisia pioneereja, sillä esimerkiksi useat Hubbardin pelimusiikkikappaleet on toteutettu ohjelmoimalla suoraan konekielellä musiikkiohjelmien käytön sijasta. Axes Denied -yhtyeen toimintaan voidaan liittää myös käsite fanittaminen, jolla tarkoitetaan jonkin ilmiön tavanomaisuudesta poikkeavaa arvostusta. Tämä alun perin uskonnolliseen kiihkoiluun liittynyt käsite on sittemmin kesyyntynyt, popularisoitunut, saanut positiivisia sävyjä ja levinnyt tarkoittamaan aktiivisen kuluttamisen, ihailun ja hauskanpidon yhdistelmää.

VIDEOA: Axes Denid soittamassa Rob Hubbardin klassista pelimusiikkikappaletta Commando (1985).

Faniyhteisöjen toiminnassa fanituotannolla on keskeinen merkitys. Fanit luovat esimerkiksi fanitaidetta, joka perustuu alkuperäistuotteen kierrättämiselle. Alkuperäistuotteita ovat tässä yhteydessä retropelit, joiden yhtenä keskeisenä tunnelmaa luovana elementtinä on musiikki. Ihailun keskiössä on osaltaan myös alkuperäisten säveltäjien taito yhdistää musiikin tekeminen ja ohjelmointi. Alkuperäinen ohjelmoinnin keinoin tehty musiikki on oleellinen osa retropelaamista, joka tutkijoiden mukaan näyttäytyy nykyään kahdella tasolla: pelaamisena alkuperäisillä pelilaitteilla tai pelaamisena ohjelmallisesti nykyaikaisella tietokoneella ajettavalla emulaattorilla.

Musiikin rooli peleissä on ennen ollut samankaltainen kuin nytkin: sen avulla on pyritty luomaan pelin teemaa kannatteleva tunnelma. Alkuperäiset retropelit näyttävät koostuneen yksinkertaisista perusasioista, joiden ulkoasu oli useimmiten karu teknisistä rajoituksista johtuen. Ehkä tuolloisten pelien yksinkertaisuus jätti enemmän tilaa pelimusiikille ja sen säveltäjille, jotka pyrkivät rikkomaan rajoja ja "menemään rohkeasti sinne, minne kukaan ihminen ei ollut aikaisemmin mennyt". Axes Denied yhtyeenä onkin omien sanojensa mukaan arvostuksen osoitus niitä kohtaan, jotka ylittivät kehittyvän audioteknologian rajat ja loivat musiikkia, joka elää edelleen, vaikka itse pelit ovat nykyään useasti unohdettuja.

Varsinainen retropelaaminen voidaan määritellä hieman laajemmin yleisnimitykseksi vanhoja tietokonepelejä arvostaville alakulttuureille, joihin demoskene kuuluu ainakin osittain. Ilmiön sisällä harrastetaan niin vanhojen pelien ja pelilaitteiden keräilyä kuin niiden aktiivista pelaamistakin. Tutkijoiden mukaan retropelaaminen on marginaalinen, mutta alati valtavirtaistuva pelikulttuurin muoto. Tyypillisesti retropelaaminen viittaa tällä hetkellä erityisesti PC-koneita edeltäneiden pelilaitteiden käyttöön ja on kytköksissä alkuperäiseen pelikokemukseen.

Retropelaamiseen liitetään myös nostalgian käsite, johon sisältyy surumielisyyttä mutta usein myös suoranaista menneisyydellä nautiskelua. Nykyään nostalgisen nautiskelun halua on mahdollista ravita monentyyppisillä kulutustuotteilla. Tällöin puhutaan konsumeristis-simulationistisesta nostalgian tuotteistamisesta, jossa tavoitteena ei ole ainoastaan olemassa olevan nostalgisen suhteen hyödyntäminen vaan nostalgiseen asenteeseen harjaannuttaminen.

Oletettavasti pelien sisältämät musiikilliset vaikutteet ovat tulleet retropeliyhtyeille alun perin enimmäkseen Commodore 64:n tai sen kaltaisten koneiden kautta siksi, että alkuaikojen PC:n äänentoisto oli melko olematonta. Vaikka yhtyeiden toiminta edustaa äkkiseltään tarkasteltuna vakavaa hauskanpitoa, on pelimuusikoiden syvistä riveistä noussut artisteja jopa kaupallisten levy-yhtiöiden listoille. Lisäksi harrastelijoiden retropelimusiikki soi Internet-radioiden kautta, ja osa on löytänyt tiensä myös erilaisille kaupallisille verkkosivuille, joissa kappaleita on tarjolla maksua vastaan.

Alan tutkijoiden mukaan voidaan kysyä, missä muodoissa pelinostalgia ilmenee, vaihtelee ja uudistuu, mihin tuotteisiin se kohdistuu, miten sitä kaupallisesti tuotteistetaan ja ketkä sitä tuotteistavat. Retropelaamisen yhteydessä puhutaan nostalgiasta kulutuksen välineenä, jonka tuotteilla pyritään toistamaan ja simuloimaan aikaisempia kokemuksia. Retropelimusiikki on osa retropelaamisen nostalgista kokemusta, joka voidaan liittää samaan kulutuskulttuuriseen kontekstiin. Tuotteistaminen tarkoittaa tässä yhteydessä pelimusiikin tuomista uudenlaiseen formaattiin, jossa sitä soitetaan oikeilla soittimilla ja sovitetaan rockmusiikin kaapuun. Axes Deniedin tapauksessa toiminnan motivaation lähteenä näyttäisi olevan ennen muuta hauskanpito, yhdessä tekeminen ja harrastustoiminnan kehittäminen.

Esa Hakkarainen
Tradenomi
Digitaalinen kulttuuri
Turun yliopisto

Lähteet

Linkit tarkistettu 27.5.2011.

Axes Denied – Retro game music by a rock band (30.1.2011), http://www.axesdenied.net/index.html.

Mäkelä, Janne (2007), Erityissuhteita: Populaarimusiikin fanit ja fanius. Teoksessa Aho, Marko, Kärjä, Antti-Ville (toim.), Populaarimusiikin tutkimus. Tampere: Vastapaino.

Forssell, Jarno (2006), Insinööri teki pelihimostaan tiedettä. Tiede 17.9.2006,  http://www.tiede.fi/artikkeli/609/insinoori_teki_pelihimostaan_tiedetta.

Suominen, Jaakko (2007), Kasvu kesken? Retropelaaminen digitaalisena historiakulttuurina, http://jaasuo.wordpress.com/tietokoneen-takapuoli/5-kasvu-kesken-retropelaaminen-digitaalisena-historiakulttuurina/.

Gibson, Ellen (2010), Average age of gamers is 32, says study, Eurogamer, 28.3.2010, http://www.eurogamer.net/articles/average-age-of-gamers-is-32-says-study.

Retropelejä ja vanhoja pelikoneita, Axes Denied -haastattelu (2003), haastattelun tekijä Eino Keskitalo, Pelikapseli, http://www.pelikapseli.net/old/skool/jutut/2003--3/ad.html.