|
Tähteys ja minä
Olen elitisti ja kaksinaismoralisti.
Tämä on Daniel Graigin syytä. Ennen häntä pystyin
salaamaan häpeälliset luonteenpiirteeni. Viggo
Mortensenin kanssa saatan vielä katsoa peiliin
häpeämättä, vaikka kyse on samasta asiasta.
Danielin kanssa kaikki alkoi BBC:n Pohjoiset
Ystävämme (Our Friends in the North)
-televisiosarjasta. Sarjaa seuratessani ihastuin Danieliin
näyttelijänä. Olin löytänyt jotakin uutta. Kun sitten
hieman myöhemmin muutin Liverpoolin, minulle selvisi,
että Daniel oli kotoisin Liverpoolista. Mutta hän ei
ollut mikään iso tähti, edes kotikaupungissaan. Hän
oli minun ja tarkkaan valikoituneen sisäpiirin tiedossa.
Danielin nimi oli salainen koodi, jonka mainitsemalla
löysin henkiset elokuvaystäväni. Saatoimme
nyökkäillä tyytyväisenä yhteisymmärryksen
vallitessa, tiesimmehän jotakin enemmän kuin muut
seurassamme olevat.
Sitten Daniel alkoi esiintyä
Hollywood-elokuvissa. Pystyin hyväksymään ne, sillä
vastapainoksi hän teki oikeanlaisia brittielokuvia – The
Mother, Layer Cake, Enduring Love.
Rakkauteni vahvistui.
Munich oli minulle jo hieman
ongelmallinen, mutta kestin sen, koska pidin elokuvasta.
Vuosi 2006 ja Casino Royale muutti kaiken. Asuin
tuolloin vielä Englannissa ja yhtäkkiä Daniel oli joka
puolella. Ja tuo Daniel ei ollut minun Danielini. Hänet
oli muokattu James Bond -hahmoksi. Hänestä oli tehty
seksisymboli. Väittivät, että hänen päällään
olleet vaaleansiniset uimahousut olivat
Selfridges-tavaratalon myydyimpiä tuotteita joulun
aikaan. Naiset ostivat niitä miehilleen. Niin hyvältä
ne olivat näyttäneet Danielin yllä Bondissa. Minun
Daniel oli pilattu. Kävin katsomassa Casino Royalen,
enkä tietenkään pitänyt siitä. Tai ainakaan uudesta
mainstreamkiiltokuva-Danielista.
Kun löysin Danielin, toivoin
tietenkin, että hän menestyisi. Mutta ei liikaa. Odotin,
että muutkin huomaisivat hänen erikoislaatuisuutensa,
mutta vain sopivasti. Hänen olisi pitänyt näytellä
vain oikeanlaisissa elokuvissa, ei kaiken kansan Bondissa.
Olen elitisti.
Kuitenkin pidän edelleen Sean
Pennistä. Hän on ollut minun 1980-luvun Bad Boys
-elokuvasta lähtien. Olen suonut Seanille menestyksen,
hänhän on amerikkalainen ja se kuuluu asiaan. Ei minua
häirinnyt Seanin avioliitto Madonnan kanssa, eikä
hölmöt elokuvasuoritukset. Sallin ne hänelle. Olen siis
kaksinaismoralisti, mitä tähteyteen tulee.
Vaikka olen huomannut kielteiset
luonteenpiirteeni tähteyden suhteen, en aio parantaa
tapojani tai oppia virheistäni. Olen alkanut toipua
Danielin aiheuttamasta pettymyksestä. Näin ennen Casino
Royalea tanskalaisen Pusher-elokuvan. Kiinnitin
siinä huomiota Mads Mikkelseniin. Daniel-suruani auttoi
huomattavasti se, että tunnistin Madsin Casino
Royalessa roiston osassa. Hän on suurelle yleisölle
tuntematon. Madsin ja minun välille on alkanut kehittyä
lämmin suhde, sillä Daniel ja minä olemme kasvaneet
erilleen.
|
