WiderScreen.fi 2/2008
28.9.2008

Mediakasvatus-
keskustelun haaste

Elina Ruddock
Mediapedagogi
Vastaava toimittaja
WiderScreen

Tulostettavat versiot
- htm
- pdf

 
 

Mediakasvatuskeskustelun haaste

Pohtiessamme WiderScreenin teemoja tälle vuodelle mediakasvatus nousi selkeästi yhdeksi vaihtoehdoksi. Tämän aiheen tärkeys vahvistui, kun aiheen julkaisun jälkeen saimme runsaasti yhteydenottoja. Tarjolla oli erilaisia näkökantoja ja oli ilo lukea artikkeleita, jotka osoittivat Suomessa olevan runsaasti mediakasvatukseen liittyvää asiantuntemusta.

Mediakasvatus on haasteellinen aihe, sitä käsitellään usein valtamedioissa sekä poliittisissa keskusteluissa. Lapset ja nuoret nähdään mediakasvatuksen pääasiallisena kohderyhmänä, mutta heidän näkökantojaan sisällytetään harvoin näihin keskusteluihin, eikä aikuisten mediakasvatuksen tarpeellisuudesta juuri puhuta.

Uhkakuvien maalailu on tyypillistä tämänkaltaisille keskusteluille. Asiantuntijoita käytetään tukemaan tai luomaan moraalipaniikkia, varsinkin kun kyseessä on uudentyyppinen median muoto. Mediakasvatus nähdään näissä keskusteluissa jonkinlaisen vaaran tai riskin torjunnan välineenä. WiderScreenin tämä numero pyrkii haastamaan tällaisen mediakasvatuskeskustelun tarjoamalla eri tulokulmia aiheesta.

Anniina Lundvall, mediakasvatusseuran koordinaattori, käsittelee Mediakasvatuksen kehittämistarpeet -projektin tuloksia kolmen vuoden ajalta artikkelissaan "Mediakasvatusta kehittämässä. Aitoja tuloksia vai tyhjiä lupauksia?". Hänen mukaansa mediakasvatus on kuuma peruna, jonka suurimpia ongelmia on pirstaloituminen eri vastuuryhmille ja tieteen alueille. Tämä johtaa helposti siihen, ettei kukaan kanna asiasta vastuuta. Jopa ministeriötasolla ilmiö on havaittavissa. Pirstaloitumisen osasyynä on mediakasvatuksen monimuotoisuus, joka on itsessään positiivinen asia ja tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia.

Antto Ilvonen pohtii pro gradu -työnsä pohjalta muokatussa artikkelissaan kriittisyyteen kasvattamista. Pyrkimys opettaa mediakriittisyyttä on yksi mediakasvatuksen perustavoitteita. Ilvonen kyseenalaistaa mahdollisuuden "opettaa" kriittisyyttä ja käy läpi kriittisyyden ja autonomian käsityksiä eri aikakausina. Artikkelissa käsitellään myös kriittisyyden opettamista pedagogisena haasteena. Mediakasvatus, joka kykenee tarjoamaan kriittisyyteen kasvamisen mahdollisuuden, antaa oppilaille tilaisuuden kehittää aktiivinen ja positiivinen suhde mediaan.

Maarit Jaakkolan artikkeli "Vaihtoehtoja mediasuojelupuheelle?" jatkaa Ilvosen sivuamaa aihetta nuorten ja aikuisten välisen keskustelun tärkeydestä mediakasvatuksessa. Esimerkkinä tällaisesta dialogista Jaakkola nostaa esiin nuorten vetämät koulutuspäivät opettajille. Näissä tilaisuuksissa nuoret ovat asiantuntijoita ja opettajat ovat oppilaan roolissa. Tällaiset koulutukset tarjoavat opettajille mahdollisuuden saada tietoa mm. internetiin syntyneistä yhteisöstä, joiden suurin käyttäjäryhmä on nuoriso. Jaakkola korostaa artikkelissaan myös julkisuuskasvatuksen tarpeellisuutta osana mediakasvatusta internetiin liittyen. Tällainen julkisuuskasvatus on tarpeellista kaikkien ikäryhmille nyky-yhteiskunnassa.

Juha Oravalan montaasipedagogiaa käsittelevä artikkeli avaa erilaisen pedagogisen metodin mediakasvatukseen elokuvan kautta. Oravala esittää montaasipedagogian työkaluna, jossa määrittyy uudella tavalla tekijän, teoksen ja kokijan yhteys. Artikkelin perusteella elokuva tarjoaa mahdollisuuden kritisoida valtavirtamedioita ja näin opettaa kriittisyyttä osana mediakasvatusta. Montaasipedagogia korostaa yksilöllisen kokemuksen merkityksellisyyttä, sekä monitasoisten koulutusohjelmien tärkeyttä.

Pauliina Tuomen pohdinnassa interaktiivinen tv-mobiiliviihde toimii hyvänä esimerkkinä mediakasvatuksessa esiin nousevista kysymyksistä. Mediakasvatusnäkökulmasta tämä uudentyyppinen median muoto on haasteellinen, sillä sen aktiivikäyttäjiä ovat nuoret ja lapset. Ongelmalliseksi tällaisen median tekee se, että pelit ovat maksullisia ja pyrkivät kehittämään käyttäjilleen riippuvuussuhteen. Varsinkin lapsia ajatellen tämä on hankalaa, sillä he eivät aina kykene erottamaan mainoksia ja varsinaisia ohjelmia toisistaan, eivätkä myöskään välttämättä ymmärrä hintatietoja. Tuomi käsittelee artikkelissaan myös juontajien vaikutusvaltaa ja heidän käyttämiään metodeja.

Otamme mielellämme vastaan ajatuksianne ja kommenttejanne mediakasvatusnumerostamme. Aihepiirinä mediakasvatus on jatkuvasti elävä ja uusia haasteita tarjoava ja siksi niin mielenkiintoinen.

Elina Ruddock

WiderScreen.fi 2/2008

© WiderScreen.fi 28.9.2008

 

[takaisin]

 

Mediakasvatuskeskustelun haaste.