Kontaktitiloista kytkentöihin ajassa
Kanadalaisen Jayce Salloumin (s.1958)
kolmiosainen installaatio everything and nothing and other
works from the ongoing video project, ‘untitled’ (1999–2005)
on sijoitettu Sydneyn nykytaiteen museon kolmannessa
kerroksessa sijaitsevaan huoneeseen. Tila on noin kolmekymmentä
neliömetriä suuri ja sen seinät on vuorattu mustalla
kankaalla. Huoneen kaikilla pinnoilla tapahtuu jotain:
näyttelyvieraat kävelevät lattialla tai istuvat nojatuoleissa
teosten edessä, seinät ja paikoin myös katto toimivat
projisointipintoina.
Lähimpänä sisäänkäyntiä on kaksi
kaksiosaista installaatiota. Beauty and the east on usean
entiseen Jugoslaviaan liittyvän henkilön haastattelukollaasi,
jonka viereen projisoidaan samankokoista videokuvaa maisemista,
jotka Salloum on tallentanut matkallaan Itävallan kautta läpi
entisen Jugoslavian. Projisoidut videot rytmittävät toisiaan,
niiden välillä ei ole havaittavaa väliä, mutta
rytminvaihdokset tuottavat rakoja, joihin teos tuntuu välillä
sukeltavan.
Occupied territories: footnotes to the book
of setbacks koostuu televisioruudulta näytettävästä
videosta sekä seinälle ja kattoon projisoitavasta videosta.
Sisäänkäyntiä vastapäätä olevaan nurkkaan sijoitetussa
televisiossa kaksi henkilöä kertoo maansa menettämisestä.
Samanaikaisesti television molemmille puolille ulottuva (as
if) beauty never ends videoprojisointi halkoo televisiokuvaa
ja sen ympäristöä.
Salloumin Sydneyn biennaalissa esillä olleen
installaation kiehtovin osa löytyy kuitenkin huoneen
kauimmaiselta seinältä. Ravisteleva teos on yksinkertainen
televisioruudulta esitettävä libanonilaisen vapaustaistelija
Soha Becharan haastattelu. Everything and nothing on
kuvattu Becharan opiskelija-asunnossa Pariisissa vuonna 1999.
Teos on yli neljäkymmentä minuuttia pitkä ja sen näennäisen
yksinkertainen ilmaisu avautuu keston myötä mitä
vaikuttavimpiin dokumentaarisiin yksityiskohtiin.
Velvollisuus puhua
Everything and nothing kytkeytyy
Libanonin historiaan ja Israelin toistuviin miehityksiin. Vuoden
1982 miehityksen myötä syntyi Libanonin vapaustaistelijoiden
liike, jonka keskushahmo ja sankari Bechara on monelle
libanonilaiselle. Kaksikymmentäyksivuotias Bechara jäi vuonna
1988 kiinni yritettyään salamurhata israelilaisvaikutteisen
Etelä-Libanonin armeijan päämiehen, Antoine Lahaadin. Soha
Bechara vietti 10 vuotta elämästään pahamaineisessa
El-Khiamin kidutuskeskuksessa Etelä-Libanonissa. Kuusi vuotta
kului eristyssellissä kiinnisidottuna, ilman peittoa tai
tyynyä.
Everything and nothing on Jayce Salloumin
ja Soha Becharan keskustelu siitä, mitä jälkimmäinen jätti
taakseen ja otti mukaansa tullessaan Pariisiin. Miten hän kokee
etäisyyden El-Khiamin, Beirutin ja Pariisin välillä, ja
miltä hänestä tuntuu vastailla länsimaisen ja
arabilehdistön loputtomiin kysymyksiin kidutuskeskuksen
selviytymismekanismeista.
Läpi haastattelun Salloum pysyy kameran
takana ja antaa Becharan puhua vapaasti. Hän esittää
kysymykset ontuvalla ranskallaan ja Bechara vastaa arabiaksi.
Välillä Salloum ja Bechara kommunikoivat keskenään ranskan
ja englannin sekoituksella. Bechara istuu opiskelijahuoneensa
sängyllä ja ottaa kysymykset vastaan kärsivällisesti. Hän
vastaa rauhallisesti harkiten, kysymyksiä punniten. Kysymyksiin
vastaaminen on Becharalle velvollisuus. Se on vapaustaistelun
jatkamista oman maan ulkopuolella.
Becharan puhuessa Salloumin kamera liikkuu
hienovaraisesti; kuvarajaus tiukkenee välillä lähikuvaan
Sohan silmistä ja laajenee taas näyttämään sängyllä
istuvan naisen lähes kokonaan. Kysymysten välillä Salloum
vaihtaa välillä kameran paikkaa, mikä tallentuu nauhalle
samanarvoisena kuin Becharan puhuvat kasvot. Teoksen alussa
Salloum selittää, mitä hän haluaisi keskustelun kuluessa
tehdä. Lopussa Salloum ja Bechara keskustelevat tulevasta,
siitä mitä keskustelun jälkeen tapahtuu.
Kohtaamisia ajassa
Everything and nothing tallentaa aikaa,
Becharan pohdintaa omasta paikastaan tilojen välissä. Nauhalle
tallentuvat niin kameran paikan muutokset, Salloumin epävarmuus
siitä, mitä hän oikeastaan halusikaan Becharalta kysyä, ja
monet muut satunnaiset "änkytykset" löyhästi
suunnitellussa haastatteluprosessissa.
Etäisyys Ranskan ja Libanonin välillä
ilmenee tallennetun ajan kautta aukeneavana laatuna, ei
mitattavana etäisyytenä kahden maan välillä.
Haastattelunauhaan tallentuvat keskustelut eristyssellin
arjesta, tavallisesta päivästä Pariisissa, tapaamisesta,
johon Becharan on kohta lähdettävä tai Salloumin teoksesta,
jonka he olivat katsoneet edellisenä päivänä. Tapahtumat
kietoutuvat toisiinsa kartoittaen kulttuuripoliittista tilaa,
jossa sekä taiteilija että teoksen päähenkilö asuvat.
Zones of Contact -biennaalin ehkä
vakuuttavin osallistuja osoittaa, että videotaide ei ole (aina)
omiaan osoittamaan tiloja, joissa kontaktit voivat tapahtua.
Usein se on parhaimmillaan tutkiessaan aikaa, jossa kytkennät
muotoutuvat. El Khiamin kidutuskeskuksen arki ai sinänsä voi
milloinkaan tulla täydellisesti koettavaksi ihmisille, jotka
eivät ole viettäneet vuosikausia sen pienissä
eristysselleissä. Dokumentaarinen videotaide pystyy kuitenkin
kartoittamaan menneitä kokemuksia ja niiden yhteyksiä, ja
siten pitämään kokemukset aktiivisina, elossa. Everything
and nothing -teoksen vähäeleinen dokumentaarisuus tuottaa
kidutuksen nykypäivään – ei kertomalla siitä suoraan –
vaan luomalla uusia yhteyksiä nykyhetkessä. Salloumin teos
vavahtelee herkästi ja on samalla jyrkän poliittinen; se
pakottaa pohtimaan niitä ajassa muotoutuvia tiloja, joista
olemme kenties kuulleet tai joiden lähellä olemme käyneet,
mutta joita emme ole kokeneet.
Salloum on nimennyt installaationsa Soha
Becharan ehdotuksen mukaan; untitled jättää
merkitykset ankkuroimatta. Kaikkea ei voi nimetä. Installaation
henkilöt, maat ja tapahtumat lomittuvat toisiinsa ja jatkavat
eloaan museovieraiden mukana. Näyttelyhuoneen edessä avautuu
libanonilaissyntyisen Mona Hatoumin installaatio Mobile Home
II (2006). Vaijereiden varaan viritetyt huonekalut,
matkalaukut, vaatteet ja lelut liikkuvat hitaasti edestakaisin,
taukoamatta. Koti lipuu verkkaisesti uusiin järjestyksiin,
muotoutuu ajan kuluessa niin, että alkuperäistä järjestystä
on lopulta lähes mahdoton tavoittaa.
|