Televisiomusiikin käsitteellä tarkoitetaan ohjelmien tunnus- ja soundtrack-musiikkia, jonka tulisi sopia ohjelman narratiiviin (Smith 1998, 57). Korkeintaan muutaman minuutin pituisen tunnuksen sekä ohjelman muun soundtrackin tulisi muodostaa mielikuvia ohjelman sisällöstä ja genrestä ja toimia siten ohjelman markkinointikeinona (ibid, 2, 24). Televisiomusiikin käsite on kuitenkin monipuolistunut varsinkin markkinoinnin myötä. Enää ei välttämättä luoteta ohjelman omiin musiikkeihin, vaan pyrkimyksenä on luoda uusia merkittävän televisiomusiikin muotoja yhdistämällä "ulkopuolista" populaarimusiikkia televisio-ohjelmien markkinointiin.

Varsinkin kaupallisten kanavien kuten Nelosen ja Subtv:n ulkomaalaisia fiktiosarjoja markkinoidaan käyttämällä trailereissa ajankohtaisia radio- ja musiikkikanavien hittejä, jotka eivät suoranaisesti kuulu ohjelmien sisäisiin musiikkivalintoihin. Televisiomusiikki ei ehkä täytä sille asetettuja tehtäviä kuten mielenkiinnon herättäminen, tunnettavuuden vahvistaminen – puhumattakaan jonkinasteisen musiikillisen klassikkoaseman luomisesta. Tällöin hyödynnetään tuttua, jopa paremmin ohjelman narratiiviin ja imagoon sopivaa populaarimusiikkia. Esimerkiksi Subtv:n fiksusta etsiväteinitytöstä kertovaa Veronica Mars -sarjaa mainostettiin Britney Spearsin Someday (I Will Understand) -kappaleella. Trailereissa käytetään ajankohtaisia hittejä, jotka hiemankin radiota kuunnellut tai MusicTelevisionia silmäillyt tunnistaa helposti. Musiikkivalinnoilla lisäksi viestitetään, minkälaisia yleisöjä kanava yrittää houkutella ohjelman katsojiksi. Huomioitavaa tässä on se, että ulkopuolista kappaletta käytetään ohjelman markkinoinnissa eikä ohjelman varsinaista tunnusmusiikkia suunnata ulospäin, niin kuin soundtrackien kanssa on yleensä menetelty (Smith 1998, 57).

Tämänkaltaisilla musiikkivalinnoilla pystytään tuottamaan markkinointimielessä mielikuvituksellisempia ja vahvempia merkityksiä ohjelmien luonteesta ja sisällöstä. Esimerkiksi Nelosen brittiläistä vankilasarjaa Bad Girls markkinointiin muutama vuosi sitten venäläisen tyttöduo t.A.t.U:n hitillä They’re not Gonna Get Us. Ohjelman kontekstissa kappale tuottaa mielikuvia kytevästä kalterikapinasta, pakenemisesta ja naisten välisistä suhteista. UEFA-liigan jalkapalloilua markkinointiin muun muassa yhdysvaltalaisen The Outkast -yhtyeen The Way You Move -kappaleella, jolla ottelukuvien kanssa luotiin merkityksiä perusjalkapalloilun lisäksi pelin taiteellisesta puolesta, sulavien liikkeiden tanssista. Hyödynnetty populaarimusiikki tuottaa kiehtovia intertekstuaalisia suhteita ohjelman tarinoiden, henkilöhahmojen, imagon ja populaarikulttuuristen merkitysten välille. Merkityksillä leikitellään ja niistä luodaan uusia yhdistelmiä. Useista kappalevalinnoista on lisäksi tulkittavissa ironian pilkettä. Kanavat viestittävät ymmärtävänsä joidenkin sarjojensa camp- ja muita alakulttuurisia merkityksiä, mikä pönkittää myös kanavaimagoa.

Valitun hittikappaleen ja tutun kuvallisen traileriformaatin yhdistäminen intertekstuaalisiin viitteisiin saattaa herättää oivaltamisen tunteita, mihin markkinointiviestintä tietysti tähtääkin.

Yhä kuitenkin löytyy ohjelmia, kuten Nelosen kevätkauden 2006 menestys Lost, joita markkinoidessa luotetaan ohjelman omaan, merkittävään televisiomusiikkiin. Se, että länsimaisesta populaarimusiikista tehdään merkittävää televisiomusiikkia korostaa, että televisiomusiikin käsitettä ja sen rajoja ollaan valmiita muuttamaan, jotta kuluttajien vapaa-ajasta taistelevat ohjelmat saisivat huomiota osakseen. Näin ollen televisio-ohjelmia markkinoidaan yhä enemmän kulttuurisesti aikaan ja paikkaan sidotulla populaarimusiikilla, jolla kutsutaan katsojia tekemään intertekstuaalisia oivalluksia ja merkityssuhteita eri mediamaailmoista. Liittämällä ulkopuolista musiikkia ohjelman markkinointiin tuotetaan populaarimusiikin hittihetkistä merkittävää televisiomusiikkia ja televisio-ohjelmista taas populaarikulttuurisesti merkittäviä.

[merkittävää musiikkia]

WiderScreen.fi 1/2006

© WiderScreen.fi 6.6.2006

[takaisin]

Lost