|
Jalkalääkäri, theremin ja toiseuden
soundimaailma
Millainen on avaruusolioiden äänimaailma?
1950-luvun amerikkalaisessa tieteiselokuvassa elektronisesta
musiikista – ja erityisesti theremin-soittimesta – tuli osa
lajityypin ikonografiaa. Theremin ei ehkä tuonut kovin paljon
uutta elokuvamusiikkiin, mutta tieteiselokuvien äänimaailmaan
se painoi lähtemättömän jälkensä.
Venäläisen Leon Thereminin jo vuonna
1919 kehittämä soitin sisältää kaksi radiolähetintä,
joiden lähettämät, toisiaan suhteellisen lähellä olevat
taajuudet leikkaavat toisiaan. Sävelkorkeuden muutokset
johtuvat siitä, että Thereminin soittajan kehon
sähkömagneettinen varaus (kädet) vaikuttaa
radio/magneettikenttään ja vääristää molempia
radioaaltoja. Tuloksena on ujeltava, kirjaimellisesti
"sähköinen" soundi. Ensimmäisenä sitä
hyödynnettiin tiettävästi Alfred Hitchcockin Noidutussa
(Spellbound, 1945), jossa theremin oli kuitenkin vielä
äänimaailmassa sivuosassa. Musiikin elokuvaan tehnyt Miklos
Rosza palkkasi thereminin soittajaksi Dr. Samuel
Hoffmanin, joka tienasi leipänsä päivisin
jalkalääkärinä ja iltaisin orkesterinjohtajana. Seuraavat
kymmenen vuotta Hoffman vakiinnutti asemansa Hollywoodissa
ahkerasti käytettynä thereminin soittajana, vaikka ei yleensä
saanut nimeään krediittitietoihin.
Hoffmanin soittamaa thereminiä
hyödynnettiin Robert Siodmakin Kierreportaissa
(The Spiral Staircase, 1946). Siinä theremin soi taustalla aina
kun tapahtumia tarkasteltiin murhaajan näkökulmasta. Alan
historiikeissa Siodmakin elokuvaa ei yleensä nosteta suurten
kauhuelokuvien joukkoon, vaikka sen tyylikeinojen vaikutus on
välillisesti näkyvissä lukemattomissa seuraajissa. Thereminin
käyttö – yhdessä laajakulmaobjektiivin kanssa – toimi
vaikuttavana tehokeinona "murhaajan katseen"
visualisointiin. Thereminin vinkuva ääni identifioitui
vieraaseen, pelottavaan tai tavallisesta poikkeavaan. Siksi se
sopi erinomaisesti myös scfiin ja erityisesti muukalaisten
invaasiota kuvaaviin elokuviin.
Uhkavaatimuksessa maalle (The Day the
Earth Stood Still, 1951) Bernard Herrmann käytti
thereminiä kekseliäästi osana perinteistä elokuvamusiikkia.
Elektroninen musiikki huomioitiin myös elokuvan
mainostamisessa. Sen kampanjalehtisessä mainostettiin elokuvan
ääniraitaa, joka "ei ollut tästä maailmasta".
Musiikin todellisena äänellisenä täkynä oli Hoffmanin
taituroiman thereminin soundi, joka loi muukalaisuudelle
äänimaailman tuttuja asioita outouttavana soittimena.
Thereminiä ei toki kuultu kaikissa
tieteiselokuvissa, mutta kuitenkin sen verran monessa, että sen
voidaan sanoa antaneen tieteiselokuville niille ominaisen
äänellisen ilmeen. Hoffmanin soittamaa Thereminiä kuultiin
vuosina 1951–1953 mm. elokuvissa "Se" toisesta
maailmasta, (The Thing from Another World, 1951) ja Yön
meteori (It Came from Outer Space, 1953). Theremin loi
elokuviin tavallisesta poikkeavan äänivakutelman, joka
vakiintui yhdeksi nousevan lajityypin tunnuspiirteistä,
olkoonkin että sitä ei enää 1950-luvun alkuvuosien jälkeen
kovinkaan paljon käytetty tieteiselokuvassa. Theremin oli
selvästi aikaan sidottu efekti, joka menetti yleistyessään
tehovoimansa. Tilalle tulivat uudet sähköiset äänet, kuten Kielletyssä
planeetassa (Forbidden Planet, 1956) kuultu ensimmäinen
puhtaasti elektroninen ääniraita.
Theremin ei ehkä luonut suurta
elokuvamusiikkia, mutta se loi soundin, joka määritti
kokonaista lajityyppiä. Siksi sen vaikutus jatkui vielä sen
jälkeenkin kun elektronisen musiikin uudet tuulet olivat
tehneet sen vanhanaikaiseksi. Ei ole sattumaa, että thereminin
soundi on olennainen osa ääniraitaa Tim Burtonin
ohjamassa, scifin kliseitä lämmöllä parodioivassa
pastississa Mars hyökkää! (Mars Attacks!, 1996).
Soundi, jota aikanaan oli luomassa jalkalääkäri, joka ei edes
saanut nimeään krediitteihin. Soundi, jonka alkuperäinen
kehittäjä Leon Theremin virui vuosia Siperiassa
vankileireillä – jouduttuaan ensin Yhdysvalloissa KGBn
agenttien kidnappaamaksi!
|
