|
|
Mitä verkko- ja urheilujournalismi on? Pertti Hemanus erottaa kolme journalismin keskeistä tehtävää. Hänen mukaansa journalismi on osa joukkotiedotusta ja edellyttää jonkin teknisen joukkoviestinvälineen käyttämistä. Se on myös ajankohtaisten faktapohjaisten sanomien tuottamista ja lopuksi se on itse yhtä kuin tuottamansa sanomat. (Hemanus 1990, 14). Journalismi voidaankin määritellä ajankohtaisten, usein laajalle yleisölle merkityksellisten tosiasioihin perustuvien tietojen välittämiseksi erilaisten viestimien kautta. Lisäksi suppeammalle yleisölle tarkoitettujen tietojen välittämistä ei ole mitään syytä olettaa miksikään muuksi kuin journalismiksi, jos vain muut mainitut kriteerit täyttyvät. Tällöin voidaan puhua mikrotason journalismista tai paikallisjournalismista, jos yleisönä on tietty maantieteellisesti määriteltävän alueen joukko (esimerkiksi paikallislehdet). Journalismin lajeja voidaan erottaa toisistaan lisäksi muun muassa käytettävän viestintävälineen mukaan ja aionkin tässä artikkelissani nimittää verkkojournalismiksi kaikkea sitä journalismia, joka käyttää viestintäkanavanaan tietoverkkoa. Uuden median (tällä termillä tyypillisesti viitataan kaikkeen digitaaliseen informaationkäsittelyyn, mutta jota tässä työssäni käytän erottaakseni verkkojulkaisut perinteisestä mediasta kuten sanoma- ja aikakauslehdistä) keskeisimpiä ominaispiirteitä ovat muun muassa informaation verkottuneisuus, reaaliaikaisuus, päivitettävyys ja vuorovaikutteisuus (Kuusisto & Pippuri 1998, 16–17). Nämä ovat myös tärkeimpiä aspekteja, joilla verkkourheilujournalismi pyrkii erottautumaan perinteisistä urheilujournalismin keinoista, ja tästä syystä olenkin kiinnittänyt niihin erityistä huomiota. Kun viestintävälineen avulla voidaan erottaa verkkojournalismi esimerkiksi radiojournalismista, niin vastaavasti urheilujournalismia määrittää sen sisältö. Yksinkertaisimmillaan urheilujournalismiksi voidaankin käsittää kaikki ne faktapohjaiset ajankohtaiset sanomat, jotka liittyvät urheilun kenttään. Rakenteeltaan urheilujournalismi on pitkälti muun uutisjournalismin kaltaista, vaikka sitä toisinaan onkin syytetty kritiikittömyydestä (Pänkäläinen 1998, 161). Urheilujournalismin erityisenä alalajina on syytä lisäksi mainita urheilutilastot ja -tulokset, jotka myös täyttävät edellä todetut journalismin kriteerit, ja koska tulokset ja tilastot ovat myös konkreettisesti olennainen osa vaikkapa sanomalehtien urheilu-uutisointia, ei olisi oikeudenmukaista jättää niitä vaille huomiota. Myös yksittäisten urheilutapahtumien televisiointia ja selostusta tai molempia yhdessä voidaan pitää urheilujournalismina, mutta en aio perehtyä artikkelissani tähän ilmiöön tarkemmin, koska tietoverkossa tällainen urheilujournalismi on hyvin harvinaista, mikä johtuu pitkälti suurista laitteistovaatimuksista.
Verkkojournalismi = tehokkaampaa ja täysin uutta journalismia? Internet-yhteyksien huomattava lisääntyminen on aiheuttanut sen, että yhä useammalla on mahdollisuus päästä käsiksi tietoverkosta löytyvään materiaaliin. Tutkimuksen mukaan jopa 2,3 miljoonaa suomalaista käytti internetiä vuonna 2004 vähintään viikoittain (Internet Tracking -tutkimus 2004). Useat sellaiset instituutiot, jotka jakavat intressinsä suhteellisen pienen ihmisjoukon kesken, ovatkin omaksuneet tietoverkon julkaisukanavakseen. Tähän on syynä muun muassa se, että verkkojulkaisujen on mahdollista löytää uusia yleisöryhmiä, sillä verkkojulkaiseminen tulee lopulta huomattavasti huokeammaksi kuin säännöllisten paperipainatteiden tekeminen uusien lukijoiden tai asiakkaiden saamiseksi – televisiojournalismin kustannuksista puhumattakaan (Heinonen 1998, 86). Tästä esimerkkinä ovat muun muassa urheiluseurat ja lajiliitot, jotka raportoivat ajankohtaisista uutisista ja asioista usein vain ja ainoastaan verkkosivuillaan. Myös yksittäiset urheilutapahtumat hyödyntävät verkkoa julkaisukanavanaan, sillä se mahdollistaa kattavamman ja mielekkäämmän uutisoinnin. Esimerkiksi viikon kestävän tennisturnauksen ei ole usein järkevää julkaista päivittäin uutta painettua lehteä, koska yksittäisen lehden sisältö jäisi auttamatta kovin suppeaksi. Vastaavasti sisältö ei myöskään kasvaisi sen suuremmaksi lehden ilmestymisväliä harventamalla ajankohtaisten tulosten määrän pysyessä koko ajan samansuuruisena. Pelkät tulokset ja uutisotsikot toki päätyvät myös sanomalehtien urheilusivuille ja radion sekä television urheilu-uutisiin ainakin, jos on kyse suuremmista urheilutapahtumista, mutta oman verkkojulkaisun avulla kilpailut ja turnaukset pystyvät liittämään pelkkien tulosten oheen myös taustajuttuja, haastatteluita ja muuta tietoa, jonka välittäminen radion tai television kautta olisi taloudellisesti kannattamatonta. Tämän lisäksi turnaus pystyy rahoittamaan toimintaansa sijoittamalla sponsoreittensa mainoksia myös verkkosivustolleen. Se, kuinka monipuolisesti urheilujournalismi pystyy hyödyntämään tietoverkon tarjoamia uuden median mahdollisuuksia, riippuu myös pitkälti ympäristöstä, jossa urheilujournalismi julkaistaan ja jonka osana se mahdollisesti toimii. Sanomalehtien verkkosivujen ja televisiokanavien verkkoportaalien urheiluosioiden rakenne on aina sidoksissa koko sivuston konventioihin. Urheilu-uutiset rakennetaan samojen mallien ja kaavojen mukaan kuin muutkin uutiset. Esimerkiksi Ilta-Sanomien urheilu-uutiset ovat rakenteeltaan identtisiä muiden Ilta-Sanomien verkkosivuilla julkaistujen uutisten kanssa. Vastaavasti itsenäisesti toimivat sivustot voivat rakentaa harjoittamansa urheilujournalismin ja valita journalisminsa keinot käytettävissä olevien resurssien puitteissa mielensä mukaan parhaaksi katsomallaan tavalla.
Uutisia reaaliajassa, olkaa hyvä Verkkojulkaisemisen journalismille tarjoamista ulottuvuuksista urheilujournalismi hyödyntää ehkäpä kaikkein tehokkaimmin juuri mahdollisuutta reaaliaikaiseen tiedonvälitykseen. Uutisia voidaan julkaista verkossa seitsemänä päivänä viikossa mihin vuorokauden aikaan tahansa, ja tätä mahdollisuutta on hyödyntänyt niin perinteinen uutisjournalismi kuin urheilujournalismikin. Uutiskynnyksen ylittävistä tapahtumista saadaan tarvittaessa informaatiota tietoverkkoon hyvin nopeasti. Tekstipohjaisen reaaliaikaisen urheilujournalismin esikuvista yksi on tekstitelevisio, joka on vuosikausia seurannut muun muassa jääkiekko-otteluitten tapahtumia minuutti minuutilta. Internet hyödyntääkin samoja periaatteita, ja tietoverkosta pystyy seuraamaan erilaisten urheilutapahtumien tai -otteluitten edistymistä piste pisteeltä, maali maalilta ja sekunti sekunnilta. Mahdollisuus nopeaan tiedonsiirtoon antaa kuitenkin – erotuksena tekstitelevisiolle – mahdollisuuden käyttää tekstin lisäksi erilaista digitaalista materiaalia kuten ääntä, kuvaa (staattista tai liikkuvaa) tai hyperlinkkejä. Tietoverkossa on myös verkkosivustoja, jotka ovat erikoistuneet tekstitelevision kaltaiseen tilanteitten uutisointiin ilman muita journalistisia päämääriä. Esimerkiksi LiveScore.com-sivuston kautta pystyy seuraamaan lähes kaikkien mahdollisten käynnissä olevien jalkapallo-, jääkiekko ja tennis-otteluiden tilanteita. Myös UEFA.com:n verkkosivut päivittävät reaaliajassa UEFA:n järjestämien jalkapalloturnausten otteluitten tuloksia ja tilanteita. Joistakin otteluista on tarjolla myös tekstin avulla selostettuja versioita, joissa jalkapallo-otteluitten tärkeimmät tapahtumat kerrotaan lyhyesti lähes reaaliajassa päivittyvän tekstin avulla. Selostuksen yhteydessä saattaa myös olla tarjolla kuvamateriaalia tapahtumista. CurlingArena.com puolestaan tarjoaa curlingin arvokisoista reaaliaikaisen pisteseurannan lisäksi graafista, todellista tilannetta simuloivaa kuvaa, jonka avulla katsoja pystyy hahmottamaan curling-kivien sijainnin pelialueella. UEFA.com:n ja Eurosportin verkkosivuilla puolestaan on aina ajankohtaisiin urheilusuorituksiin ja -tapahtumiin liittyviä haastatteluita niin audiona kuin videonakin. Päivitettävyys mahdollistaa, että uutisia voidaan korjata ja informaatiota lisätä tarpeen mukaan. Urheilu-uutisten yhteydessä on jopa tyypillistä, että asiat voidaan uutisoida välittömästi vain otsikoin tai tuloksin, mutta niitä päivitetään myöhemmin kattavammilla raporteilla, selostuksilla, haastatteluilla ynnä muulla. Näin menetellään etenkin siinä tapauksessa, että toimittaja ei ole pystynyt kirjoittamaan otteluraporttia valmiiksi vaan joutuu tyytymään muiden uutistoimistojen tarjoamaan materiaaliin. Esimerkiksi Ilta-Sanomien verkkolehti julkaisi internet-sivuillaan jalkapallon naisten EM-turnauksen otteluista heti niiden päätyttyä sähkeuutisen (otsikoitu "EM-jalkapallotuloksia"), jossa kerrottiin ainoastaan otteluiden lopputulokset ja maalintekijät. Otteluista julkaistiin myöhemmin kattavammat jutut. Muussa uutisjournalismissa harvemmin törmää vastaavankaltaiseen ilmiöön.
Vuorovaikutusta ja horisontaaliviestintää Eräs uuden median keskeisistä ominaispiirteistä on tekstin tai sen tuottajan ja sen kuluttajan välinen vuorovaikutus. Yksinkertaisimmillaan tekstin kirjoittajan yhteystiedot ovat lukijan löydettävissä, jolloin hän voi lähettää tekstistä palautetta joko suoraan kirjoittajalle tai sen julkaisun toimitukselle, jossa teksti on esiintynyt. Perinteisesti vuorovaikutteisuus mediatekstien ja niiden lukijoiden välillä on tullut näkyväksi sanomalehtien yleisönosastokirjoituksissa ja kulloisenkin viestintävälineen julkaisemassa yleisöpalautteessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien viikkoliite Nyt julkaisee jokaisessa numerossaan valikoituja lukijakirjeitä, joita toimitus myös satunnaisesti kommentoi. Tietoverkossa palautteen antamisesta voidaan tehdä teknisesti helpompaa, koska lukija pystyy lähettämään palautetta sähköpostin avulla sillä hetkellä, kun hän mediatekstin lukee. Tämä tietenkin vaatii, että joko toimituksen tai itse kirjoittajan yhteystiedot ovat helposti löydettävissä. Yhä useampi verkkosivusto tarjoaa myös mahdollisuuden lähettää lukijapalautetta ilman henkilökohtaisen sähköpostin käyttöä, anonyymisti palautteenantajan niin halutessa. Lukijan tarvitsee vain kirjoittaa viestinsä tekstilaatikkoon ja täyttää mahdollisesti vaaditut yhteystiedot. Tyypillinen virtuaalinen palautelaatikko löytyy muun muassa Turun Sanomien verkkosivuilta (http://www.turunsanomat.fi/palaute/). Tehokkainta vuorovaikutteisuus on kuitenkin silloin, kun mielipiteitä voidaan vaihtaa reaaliajassa. Parhaan mahdollisuuden tähän antavat erilaiset internetin keskustelufoorumit, joilla lukija voi vaihtaa ajatuksiaan muiden lukijoiden kanssa. Nykyään etenkin useilla verkkolehdillä on omat keskustelualueensa, mutta myös yksittäiset instituutiot ylläpitävät verkkosivujensa osana keskustelualuetta, jolla lukijat voivat keskustella niin sivustolla julkaistuista uutisista kuin kaikesta mahdollisesta muustakin. Verkkolehtien keskustelualueilla urheilu muodostaa aiheista vain pienen osa-alueen, ja keskustelunaiheet noudattavatkin hyvin tarkasti sivuston sisällön kanssa samankaltaista linjaa: Ilta-Sanomien keskustelussa viihde- ja julkkisaiheet ovat näkyvästi esillä, MTV3:n keskustelussa puolestaan televisio-ohjelmat. Keskustelufoorumeilla tapahtuvalla lukijoiden keskinäisellä viestinnällä on merkitystä myös journalistisesti. Ari Heinonen kutsuu horisontaaliviestinnäksi sellaista viestintää, jossa viestinnän kokija voi viestiä verkkojulkaisun tarjoamassa ympäristössä muiden vertaistensa kanssa (Heinonen 1998, 19). Horisontaaliviestinnän ja vuorovaikutuksen ero saattaa todellisuudessa usein olla samea, sillä etenkin verkkolehtien toimittajat usein lukevat myös lukijoiden keskenään käymää keskustelua. Vaikka useimmiten keskustelujen aiheet, topiikit, ovat käyttäjien itsensä luomia, niin myös verkkolehtien toimittajat voivat avata keskusteluita. Tällaisissa toimituksen aloittamissa keskusteluissa – joissa usein on tarkoituksella vahva arvolataus suuntaan tai toiseen keskustelun kiihdyttämiseksi – esitettyjä yleisön kommentteja ja vastineita sittemmin voidaan käyttää materiaalina tulevissa uutisissa. Lisäksi on mahdotonta kuvitella, etteivät lukijoiden mielipiteet, kokemus ja tieto vaikuttaisi millään tavalla uutisointiin, vaikka tätä ei julki pantaisikaan.
Verkottuneisuus haastaa "oman journalismin" Hyperlinkittäminen avaa journalismille täysin uusia ulottuvuuksia verrattuna muuhun mediaan. On huomattavasti ekonomisempaa viitata jo olemassa olevaan uutiseen kuin kirjoittaa samaa uutista uudelleen omalle verkkosivustolle. Lisäksi hyperlinkittämällä voidaan opastaa lukija nopeasti ja helposti muille uutisen aiheeseen liittyvillä verkkosivuille. Suurimmat verkkolehdet ja muut kaupalliset sivustot eivät kuitenkaan viittaa oman toimituksensa ulkopuolella tehtyihin juttuihin lainkaan. Esimerkiksi kansainvälisten uutistoimistojen uutiset julkaistaan omien uutisten lomassa. Hyperlinkityksiä uutisaiheeseen liittyville verkkosivustoille ei myöskään löydy – ellei kyseessä ole toinen samaan konserniin kuuluva yritys. Pienet ja itsenäiset urheilusivustot kuitenkin pyrkivät hyödyntämään huomattavasti tehokkaammin mahdollisuutta hyperlinkittää ja verkottaa uutisia ja asioita toisiinsa. Esimerkiksi sukellusuutisiin erikoistunut Sukellus.fi tarjoaa verkkosivullaan valtavan määrän hyperlinkkejä muille sukellukseen liittyville sivuille sukellusvälinevalmistajien kotisivuista sukellusjärjestöjen kotisivuille. Näiden linkkien avulla sukelluksesta kiinnostuneitten on mahdollista löytää mahdollisesti kaipaamansa tieto nopeammin ja lukijat saavat näin syyn palata kyseiselle verkkosivulle uudestaan. Kaikenlaisesta urheilusta kirjoittava Avokatsomo puolestaan hyödyntää hyperlinkittämisen mahdollisuutta laajalti uutisjutuissaan. Monet jutuista on toteutettu siten, että kirjoittajat ovat referoineet ja kommentoineet muilta verkkosivuilta löytyneitä mielenkiintoisia uutisia ja itsetuotetun sisällön lisäksi juttuun on liitetty hyperlinkki kyseiseen alkuperäiseen uutiseen. Tämän lisäksi Avokatsomon jutuissa käytetään hyperlinkitystä myös viittaamaan uutisessa esiintyvien urheiluseurojen, tuotemerkkien tai henkilöiden verkkosivuille sekä verkkosivuille, jotka tarjoavat käsiteltävänä olevaan aiheeseen liittyvää lisätietoa esimerkiksi luomalla hyperlinkin uutisessa mainitun urheilijan edustaman urheiluseuran verkkosivuilta löytyvään pelaajakorttiin. |
Urheilujournalismi ottaa tietoverkosta kaiken irti Verkkourheilujournalismi pyrkii hyödyntämään uuden median tarjoamia mahdollisuuksia vähintään yhtä tehokkaasti kuin muukin verkkojournalismi. Se tekeekin pesäeroa perinteisten viestintävälineitten urheilujournalismiin hyödyntämällä uuden median luomia mahdollisuuksia. Seuraamistani kolmesta uuden median ominaispiirteestä – reaaliaikaisuudesta, vuorovaikutteisuudesta ja verkottuneisuudesta – juuri reaaliaikainen uutisointi toteutuu kaikkein tehokkaimmin. Erityisesti verrattain suuret verkkojulkaisut, kuten sanomalehtien verkkoversiot, pystyvät laajan toimittajakuntansa avulla tuottamaan uutisia verkkoon reaaliajassa ja myös päivittämään niitä, kun jotakin uutta uutisoitavaa ilmenee. Vastaavasti pienillä ja useimmiten epäkaupallisilla verkkosivuilla ei ole resursseja yhtä tehokkaaseen reaaliaikaiseen journalismiin. Jotkut verkkojulkaisut pystyvät myös pitämään reaaliaikaisuutta sivustonsa itseisarvona. Tällaiset verkkojulkaisut toimivat usein vain digitaalisina tulospalveluina ilman sen laajempia journalistisia pyrkimyksiä. Pelkästään urheilujournalismiin keskittyneet sivustot puolestaan hyödyntävät verkon mahdollisuuksia huomattavasti tehokkaammin kuin verkkojulkaisut, joissa urheilujournalismi on vain yksi laajemman kokonaisuuden osa. Nämä verkkojulkaisut voivat panostaa kaiken käytettävissä oleva taitotiedon ja resurssit suppeammin rajatulle aiheelle, tässä tapauksessa urheilujournalismille, kuin esimerkiksi iltapäivälehtien verkkolehdet tai suuret verkkoportaalit. Tällaisten itsenäisten sivustojen ei tarvitse myöskään välittää urheilujournalististen tavoitteitten ulkopuolelta asetetuista konventioista, ja ne voivat keskittyä uutisoimaan urheilusta parhaaksi katsomallaan tavalla. Lisäksi hyperlinkkien avulla voidaan ohjata tekstin lukija ulkopuolisille sivustoille ja käyttää oman toimituksen ulkopuolella julkaistua materiaalia omien juttujen tukena. Kaiken kaikkiaan urheilujournalismi on omaksunut erittäin hyvin tietoverkon tarjoamat mahdollisuudet tiedonvälitykseen. Se hyödyntää tehokkaasti mahdollisuutta reaaliaikaiseen tiedonvälitykseen ja pyrkii mahdollisuuksien mukaan hyötymään niin mediatekstien laatijoiden ja lukijoiden kuin lukijoiden keskinäisestäkin vuorovaikutuksesta sekä syventämään tarjolla olevaa tietoa luomalla verkostoja muuhun tietoverkosta löytyvään sille relevanttiin tietoon. Tämän lisäksi urheilujournalismi on omaksunut sellaisia verkkojournalismin muotoja, jotka ovat esimerkiksi perinteiselle verkkouutisjournalismille vieraampia. Näistä esimerkkinä mainittakoon reaaliaikaiset tulospalvelut urheilutapahtumista ja -otteluista. Ei siis liene väärin todeta, että viestintäväline muuttaa myös urheilujournalismin luonnetta. Uuden median synnyttämän uuden urheilujournalismin laajemmalle ja seikkaperäisemmälle tutkimukselle onkin olemassa selkeä tilaus. teksti: © Mauri Paloheimo |
Lähteet Heinonen, Ari: Raportteja verkkojournalismista. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisuja C 25/1998. Hemanus, Pertti: Johdatusta tiedotusoppiin 2. Journalistiikan perusteet. Yliopistopaino, Helsinki 1990. Pänkäläinen, Seppo: Urheilujournalismiko kritiikitöntä? Teoksessa Perko Touko – Salokangas, Raimo (toim.): Kymmenen kysymystä journalismista. Atena Kustannus Oy, Jyväskylä 1998, s. 161–182. Kuusisto, Päivi – Pippuri, Mika: Verkkojulkaisun eväät. Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisuja C 24/1998. Taloustutkimus Oy:n Internet Tracking -tutkimus 2004. [http://www.toy.fi/index.html?http://www.toy.fi/data.asp?articleid=195&pgid=133], (17.6.2005). Aineistolähteet: |

|