01.06.2003 Tulosta sivu
Petri Saarikoski:

Pelielokuvien pioneeri, Steven Lisbergin Tron (1982)

Kahden viimeisen vuosikymmenen aikana tapahtunut tietotekniikan ja digitaalisen pelaamisen arkipäiväistyminen on synnyttänyt näihin aiheisiin pureutuvaa elokuvatuotantoa. Kaksi varhaisinta tunnettua esimerkkitapausta ovat Tron (1982) ja War Games (1983). Yhdysvalloissa kyseiset elokuvat ilmestyivät aikana, jolloin mikrotietokonevallankumous" oli täydessä käynnissä. Tietokone- ja videopelikulttuuri oli leviämässä ja tämä oli vähitellen herättämässä elokuvatuottajien huomion. Suomessa tultiin vielä Yhdysvaltoihin verrattuna selvästi jälkijunassa, vaikka merkit nopeista muutoksista alkoivat olla kaikkien nähtävissä. Näistä kahdesta esimerkkitapauksesta Steven Lisbergin ohjaama ja Disney-yhtiöiden tuottama Tron on lähemmän tarkastelun arvoinen paitsi aiheenvalintansa myös sen toteuttamiseen ja markkinoitiin käytettyjen keinojen vuoksi. Kriitikot ja tutkijat ovat kiinnittäneet Troniin yllättävän vähän huomiota, vaikka sitä yleisesti pidetäänkin maailman ensimmäisenä vahvasti tietokonegrafiikkaan perustuvana elokuvana.

Tron

Näinkin yllättävän ja omintakeisin elokuvan tulo markkinoille johtui Disney -yhtiön imagon uudistuskampanjasta. Yhtiön liikevaihto oli kasvanut vuonna 1966 tapahtuneen Walt Disney kuoleman jälkeen, mutta aikaisemmin perinteinen ja vahva animaatioelokuvien tuotanto oli 1970-luvun kuluessa ajautunut kriisiin. Niitä tuotettiin kyllä tasaiseen tahtiin, mutta katsojaluvut olivat selvästi tippuneet huippuvuosista. Kilpailu lapsille ja nuorille suunnatuilla elokuvamarkkinoilla oli selvästi kiristymässä. Sarjatuotannot ja oheistuotemarkkinat olivat nousemassa yhä tärkeämpään rooliin. Tuotteistamisessa Walt Disney Productions oli ollut monessa suhteessa edelläkävijä, mutta uudet nousevat kyvyt kuten George Lucas ja Steven Spielberg olivat osoittamassa kehityksen suuntaan 1980-luvulle. Tippuneiden lipputulojen syitä voitiin etsiä myös kulutuselektroniikkamarkkinoilla tapahtuneilla vähittäisillä muutoksilla. Televisiotekniikka eteni harppauksittain ja elokuvien uudeksi kilpailijaksi oli nousemassa videonauhuri. Tron oli Disney-yhtiön uhkarohkea yritys seurata nuorisokulttuurin aivan uusimpia muotivirtauksia ja siirtyä samalla vallankumouksellisen elokuvateknologian keskeiseksi tuottajaksi.

Hakkeri tietokoneiden ihmemaassa

Perustoteutukseltaan Tron on satukertomus, eräänlainen yliteknisesti toteutettu uuden ajan Liisa Ihmemaassa. Päähenkilö on tietokonepelejä suunnitellut tietokonehakkeri Kevin Flynn (Jeff Bridges). Hän kerää todisteita siitä, että isovelimäisen ENCOM-yhtiön johtaja on varastanut hänen ohjelmoimansa tietokonepelit. Yhtiön toimintaa valvova älykäs keskustietokone on samaan aikaan karkaamassa isäntiensä hallinnasta. Saamastaan vallasta intoutunut suoritin Master Control Program puolustautuu Flynnin hakkerointia vastaan ja laukaisee kokeiluvaiheessa olevan materiansiirtolaserin. Flynn imuroidaan suuren keskustietokoneen sisään, jossa hänet digitalisoidaan uudeksi sähköiseksi persoonaksi. Seurakseen Flynn saa muutamia ihmishahmoon rakennettuja karanneita ohjelmia", joita yleensä käytetään tykinruokana keskuskoneen järjestämissä tietokonepelisodissa. Päästäkseen takaisin ihmisten ilmoille Flynn aloittaa oman gladiaattoritaistelunsa itsevaltiaan tavoin käyttäytyvää suoritinta vastaan.

Tron oli ensimmäinen varsinainen tietokonepelimaailmaan sijoittuva elokuva. Mukaan oli sisällytetty tuohon aikaan markkinoilla olleiden yleisimpien pelien aihevalintoja ja rakenteita. Tunnetuin oli valopyörällä ajo, joka on selvästi nykyisten matopelien esi-isä. Poikkeukselliseksi Tronin teki myös huippukalliin ja tietokoneperusteisen animaatiotekniikan käyttö. Tietokoneen sisäiset kirkkaanväriset fantasiamaisemat rakennettiin oikeiden näyttelijöiden ympärille. Vaikka tietokonetekniikkaa oli pääasiassa käytetty animaatioiden piirteiden parantamiseen mukana oli noin 16 minuuttia pelkästään tietokoneilla ajettavaa grafiikkaa. Komeasta muotoilusta vastasivat alansa huippunimet, joista tärkein oli ranskalainen science fiction -sarjakuvataiteilija Jean 'Moebius" Giraud. Elokuvan sähköistävän musiikin puolestaan toteutti Kubrickille tilaustöitä tehnyt Wendy Carlos. Tronin uudenaikaisten ja poikkeuksellisten erikoistehosteiden uskottiin vetoavan varsinkin nuorempaan ja uudesta tekniikasta kiinnostuneeseen yleisöön. Aikaisemmin Disney-yhtiö oli käyttänyt hieman vastaavaa konseptia vuonna 1979 ensi-iltaan tulleessa tieteiselokuvassa Musta Aukko.

Tronin suhteen Disney-yhtiö oli kuitenkin antanut elokuvan tekijöille liiankin vapaat kädet. Ikävänä seurauksena oli suhteellisuuden tajun hämärtyminen tuotannon eri vaiheissa. Keskeisin puute näkyi elokuvan yliteknisessä sisällössä ja pinnallisessa käsikirjoituksessa. Tarina täytettiin hakkerikulttuurille tyypillisillä yksityiskohdilla ja juonenkäänteillä. Mukana laitettiin myös suoraan tietotekniikan peruskäsitteistöä, kuten bittit, silmukat, I/O -portit, joiden perustoimintaa selvitettiin ajoittain hämmentävän yksityiskohtaisesti. Tekijöillä lienee ollut hauskaa, mutta suurta yleisöä jargonin käyttö häiritsi varmasti.

Nihkeä vastaanotto

Tuotannollisesti ja sisällöllisesti Tron tippui 1980-luvun alussa tyhjään välimaastoon. Aikaansa nähden ylitekninen ulkoasu yhdessä pinnallisen ja mitäänsanomattoman juonen kanssa olivat perussyitä siihen, miksi odotettua ryntäystä lippukassoille ei syntynyt. Arvostelutkin olivat tavallisesti jyrkän kielteiset. Tiettävästi tappiot nousivat lopulta noin kymmeneen miljoonaan dollariin, minkä seurauksena päitä putoili tuotanto- ja markkinointiosastolla. Elokuvan pohjalta valmistetut pelit sen sijaan saavuttivat jonkin verran menestystä. Kilpailijat muistivat ottaa opiksi Disney-yhtiön epäonnistumisesta. Vuonna 1983 ensi-iltaan tullut War Games kierrätti Tronin keskeisiä teemoja hakkerointia, tietokonepelejä ja tekoälyä huomattavasti paremmalla menestykselle.

Suomessa Tron tuli levitykseen vasta keväällä 1983. Kuten muuallakin maailmassa arvostelut olivat murskaavat ja yleisömenestys melko vaatimaton. Parhaimmillaan tietokoneanimaatioita pidettiin paikoin hämmästyttävän kauniina, mutta juonta ja toteutusta peräti poikkeuksellisen kehnona ja kliseisenä. Kritiikeissä tosin muistettiin mainita, että todennäköisemmin elokuvasta olivat innoissaan lähinnä videopeli- ja tietokoneharrastajat. Jyrkimmän tuomion antoi Turun Sanomien Tapani Maskula. Hän katsoi elokuvan olevan lähinnä surkea yritys kiillottaa Disneyn jo pitkään haalistumassa ollutta kilpeä. Suomalaisista katsojista Tronin keskeiset teemat tuntuivat varmasti hyvin oudoilta ja vierailta. Vuosina 1982 ja 1983 mikrotietokoneet olivat edelleen vain harvalukuisten harrastajien ja asiantuntijoiden mystisiä työvälineitä. Suomeen ei ollut myöskään syntynyt mitään laajaa ja yhtenäistä videopelikulttuuria, vaikka pelien myyntikäyrät olivat kyllä selvässä kasvussa.

Lehdistä ainoastaan Aku Ankka teki ymmärrettävistä syystä poikkeuksen. Ennakkomarkkinoinnin aikaan Aku Ankan 10.11.1982 ilmestyneessä numerossa Tron nostettiin poikkeuksellisesti jopa kansikuvaan. Sisäsivujen esittelytekstien mukaan animaatioelokuvan alalla Tron tulisi olemaan uuden ajan Lumikki ja seitsemän kääpiötä". Merkittäviä poikkeuksia löytyi niin ikään tietokone- ja tekniikka-alan lehdistä. Toimittajat eivät niinkään olleet kiinnostuneita Tronista elokuvana. Suuri osa toimittajista piti sitä melko innovatiivisena elokuvateknisenä kuriositeettina. Samassa yhteydessä mainittujen ennusteiden mukaan tulevaisuudessa valkokankaalla olisi mahdollista nähdä täysin fotorealistista tietokonegrafiikkaa. Digitaalitekniikan edellytykset uuden ja tarkemman kuvanlaadun ja entistä parempien erikoistehosteiden tuottajana keräsivät erityisesti huomiota. Lehdissä uskottiin yleisesti, että Tron saattoi hyvinkin olla esimakua tulevasta", kuten elokuvan markkinoinnin yhteydessäkin oli korostettu.

Kybertilan pioneeri

Tron ei saanut myöskään mitään suurempaa vastakaikua Yhdysvaltojen elokuvateollisuuden piirissä, jossa tietokoneistetun digitaalitekniikan käyttöön suhtauduttiin 1980-luvun alkupuoliskolla vielä vähän epäluuloisesti. Uuden ja vanhan koulukunnan väliset sukupolvierot olivat varsin ajankohtaisia. Kiistelyjä käytiin muun muassa siitä voitiinko tietokoneen avulla tehtyjä erikoisefektejä pitää lähes katsojan huijauksena. Suurimmat epäilykset koskivat tietenkin korkeiksi nousseita tuotantokustannuksia. Tronin taloudellisen floppauksen vuoksi monet elokuvayhtiöt luopuivat varovaisuussyistä ainakin väliaikaisesti tietokonegrafiikan laajamittaisesta käytöstä. Suuri yleisö ei tuntunut niistä tuohon aikaan piittaavan ja tuottajat olivat nihkeitä rahoittamaan uutta huippukallista tuotantotekniikkaa. Tietokonetekniikan käyttöä valkokankaalla lähdettiin opettelemaan maltillisemmalla linjauksella.

Pahasti aikaansa edellä ollut Tron ei kuitenkaan vaipunut täysin unohduksiin sen verran kiehtovasta kokeilusta sentään oli kysymys. Tutkijoita on vuosien saatossa kiinnostanut erityisesti siinä esitetty idea yksilön tempautumisesta mukaan keinotekoiseen ja koneelliseen virtuaaliympäristöön. Tekoälyn kuvauksena Tron jatkoi kiinnostavasti vanhempia robotti- ja tietokonekuvauksia. Lisäksi siitä löytyi tieteiselokuville tuttu asetelma ihmisen ja koneen välisestä jatkuvasta vastakkainasettelusta.

Viimeistään William Gibsonin vuonna 1984 julkaiseman Neurovelhon jälkeen elokuvaa voitiin pitää tärkeänä esikuvana ja välivaiheena orastavalle kyberpunk -tyylisuunnalle. Tron tarjosi hämmästyttävän hyvän elokuvallisen esityksen kybertilasta monta vuotta ennen kuin koko käsitettä oli edes keksitty. Ilmiötä tarkastelevissa kirjoituksissa sitä on tästä syystä herkästi verrattu sellaisiin kyborg-elokuviin kuin Blade Runner, Terminator ja Lawnmower Man. Esikuvallisen asemansa ja keskeisten ideoidensa puolesta monet Tronissa esitetyt visiot rinnakkaistodellisuudesta matriiseihin saakka on uusiokäytetty moneen kertaan. Vaikutuksen jälkiä voidaan seurata aina nykyiseen Matrix-saagaan asti itse asiassa Tron on jälleen oiva esimerkki siitä kuinka vähäisillä omilla ansioillaan Matrix-ilmiö aikoinaan syntyi.

Hämmästyttävän monet elokuvan tuotantoon liittyneet taustatekijät muistuttavat niitä ratkaisuja ja virheitä, joita tapahtui pari vuotta sitten nähdyn fotorealistisen Final Fantasyn kohdalla. Tronissa käytetyt tietokoneanimaatiot edustivat aikoinaan alansa huippua ja edelleen niiden neonvärinen säihkyvä loiste herättää ihailua. Teknisen ulkoasunsa ja toteutustapansa puolesta Tron tarjosi aikoinaan todellisen vision elokuvateollisuudessa kehitysnäkymistä. Yleistyvä digitaalitekniikan käyttö 1990-luvulla muutti paitsi tapoja joilla elokuvia tehtiin myös vaikutti keskeisesti katselukulttuurin vähittäiseen muuttumiseen. Tekniikan kehittyessä tietokonepohjaiset erikoistehosteet ovat tulleet kiinteäksi osaksi nykyajan elokuvakulttuuria. Tronissa on nähtävissä tuon kehityksen ensimmäinen konkreettinen häivähdys, vaikka perimmiltään kysymys olikin kiristyneen kilpailun seurauksena syntyneestä riskialttiista kokeiluista.

Nykyisin Tron nauttii laajaa ja vankkumatonta kulttimainetta ja sen katsomista voi suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille. Suosion kasvu on laitettu merkille myös peliteollisuudessa. Walt Disneyn tuotantoa peleiksi kääntävä Buena Vista Interactive on juuri tuonut markkinoille Monolith-pelitalon valmistaman Tron 2.0:n. Pitkälti nostalgian voimalla ratsastavan tarina-vetoisen 3D-toimintapelin uskotaan herättävän laajempaa kiinnostusta myös muiden kuin pelkästään elokuvan fanien keskuudesta. Peli alkaa siitä mihin elokuva päättyy ja ainakin julkaistujen arvostelujen perusteella luvassa on oivallinen annos surrealismin sävyttämää räiskintää. Lisäksi lehtitietojen mukaan Disney-yhtiöillä ollaan suunnittelemassa Tronille jatko-osaa, jolle ohjaajaksi kaavaillaan kauan hiljaiseloa viettänyt Steven Lisberger.

TRON
(1982)
Ohjaus: Steven Lisberger
Pääosissa: Jeff Bridges, Bruce Boxleitner, David Warner, Cindy Morgan

Kirjallisuus

Bukatman, Scott: Terminal Identity. The Virtual Subject in Postmodern Science Fiction Duke University Press, Durham 1993

Arkistolähteet

Suomen elokuva-arkiston kirjaston Tronia koskeva leikansio (nr. 19781)

Linkit

IMDb

Fanisivustoja:
- Tron Sector
- The Tron Page
- Tron 2.0 -tietokonepelin viralliset sivut