Kimmo Ahonen – Wider Screen 1/2002

THIS ISLAND EARTH
Tuntematon maailma
(1955)
Ohjaus: Joseph M. Newman
Pääosissa: Rex Reason, Jeff Morrow, Faith Domerque

Tuntematon maailma kuuluu niihin elokuviin, joihin scifihistoriikeissa usein viitataan, mutta joita vain harva on nähnyt. Hehkuvissa technicolor-väreissä kuvattu teos ansaitsi kyllä tulla nähdyksi, sillä vaikka se ei ole mikään mestariteos, on sillä silti kuriositeettiarvoa suurempaa merkitystä tieteiselokuvan historiassa. 1950-luvun tieteiselokuvan lajityyppikaaressa Tuntemattomalla maailmalla on oma erityisasemansa. Elokuva ei omana aikanaan ollut kaupallisesti täysosuma, vaikka siihen oli satsattu kohtuullisen paljon rahaa. Sen keskinkertainen menestys viitoitti käänteisesti tietä B-budjetin tieteiselokuvan nousulle. Tuntematon maailma ja Kielletty planeetta (Forbidden Planet, 1956) olivat 1950-luvun viimeisiä suurten studioiden taloudellisia satsauksia tieteiselokuvan genreen. Toisin sanoen A-tieteiselokuvaan sijoittaminen oli epäkannattavaa, jos B-elokuvalla saattoi saada yhtäläiset tai vielä suuremmat voitot.

Tuntematon maailma tehtiin aikana, jolloin tiedemiesten lojaalius maalleen oli ajankohtainen kysymys ja monella tapaa näkyvästi esillä julkisuudessa. Atomipommin rakentaneen Manhattan-projektin keulakuva Robert J. Oppenheimer oli jo ajettu sivuraiteelle epäiltynä kommunistisympatioista, kun taas vetypommin kehittäjä Edward Teller oli innoissaan pommien kehittelyn kasvavista määrärahoista. Niinpä lajityypille ominaisesti elokuvan päähenkilönä on tiedemies, Cal Meacham (Rex Reason), joka on ollut mukana atomipommin kehittelyssä. Hän saa vastustamattoman kutsun salaperäiseltä, korkeaotsaiselta herralta nimeltä Exeter (Jeff Morrow), joka haluaa hänet työskentelemään laboratorioonsa. Sinne päästyään Meachamille ja tämän tiedenaisystävälle (Faith Domergue) selviää, että suurin osa siellä työskentelevistä tiedemiehistä on aivopesty tottelemaan sokeasti Exeterin käskyjä. Exeter edustaakin muukalaisia, jotka tarvitsevat maan teknologiaa pelastamaan tuhon partaalla olevan Metalluna-planeettansa. Elokuvan kaksiosaisen rakenteen jälkimmäinen puolisko keskittyy sitten Metallunalle, ja alun tiedemiestarina vaihtuu näin kuvaukseksi vieraan sivilisaation tuhosta. Koska tuotantoyhtiö Universalin kauhu- ja tieteiselokuvissa oli yleensä ollut hirviö, sellainen piti käsikirjoittaja Franklin Coenin vastustuksesta huolimatta saada mukaan nytkin. Niinpä lopussa Metallunalta kömpii esiin muukalaisia palveleva suonikas ja saksikourainen mutantti, joka sitten haavoittaa Exeteriä kuolettavasti.

Elokuvaan oli ikään kuin koottu niitä elementtejä, joiden varaan vuonna 1950 käynnistynyt tieteiselokuvien sykli oli rakentunut. Puhtaaksi genre-elokuvaksi sitä ei kuitenkaan voi sanoa, sillä tieteiselokuvan lajityyppikonventiot olivat vasta tuolloin hahmottumassa – olkoonkin, että elokuvat innolla kopioivat menestyneiksi osoittautuneita kaavoja. Elokuva yhdisti monta edellisinä vuosina valmistuneiden tieteiselokuvien hyödyntämää ainesosaa: muukalaiset, dehumanisaatio, atomipommi, tiedemiehen vastuu ja matka vieraalle planeetalle. Tulosta ei voi sanoa järin tasapainoiseksi, ja dialogikin on välillä melko latteata, mutta jotain aika hillitöntä viehätysvoimaa Tuntemattomassa maailmassa silti on. Suomalaiselle katsojalle hupaisan detaljin tarjoaa kohtaus päivällispöydässä, jossa on kai tarkoitus osoittaa tiedemiehistä koostuvan vierasjoukon kansainvälisyyttä. Mozartia ihasteleva nainen toteaa suomeksi (tai ainakin jollain suomea epäilyttävästi muistuttavalla kielellä) "hyvää musiikkia". Käsikirjoituksesta ei moista repliikkiä kuitenkaan löydy.

Elokuvan teknisiä visioita kelpaa edelleen ihmetellä. Vai mitä sanotte kolmiulotteisesta screenistä, jonka kautta voidaan ampua tuhoavia lasersäteitä? Lopun värikylläiset kuvat tuhoutuvasta planeetasta ovat säilyneet yllättävän tuoreina. Aikalaisarvioissa huomautettiin, että elokuvan todellisessa pääosassa olivat erikoisefektit. Niiden luomisessa kuvaaja Clifford Stinella oli tärkeä rooli. Toteamus voisi päteä mihin tahansa nykyiseen tieteiselokuvaan - tosin sillä merkittävällä erolla, että 1950-luvulla lähes kaikki oli vielä käsityötä...

Tuntemattoman maailman ohjaajana oli Joseph M. Newman, vaikka ohjaajakrediiteistä on jälkikäteen esitetty erilaisia tulkintoja. Tuotannon alkaessa elokuvan tekijäjoukossa oli kaksi merkittävää 1950-luvun tieteiselokuvan vaikuttajaa, tuottaja William Alland ja ohjaaja Jack Arnold, joiden yhteistyö kasvatti monet genren kauneimmista kukinnoista, sellaiset elokuvat kuin Yön meteori (It Came from Outer Space, 1953), Mustan laguunin hirviö (The Creature from the Black Lagoon, 1954) ja Tarantula (1955).

Jack Arnold oli lajityypin kekseliäimpiä ohjaajia, mutta Tuntemattoman maailman kohdalla sulka ei kyllä tipahda hänen hattuunsa, vaikka haastatteluissa Arnold vihjaili joskus tähän suuntaan. Totta kuitenkin on, että hän ohjasi joitain kohtauksia, kun tuotantoyhtiö ei ollut tyytyväinen Newmanin kädenjälkeen. Newman oli kuitenkin elokuvan todellinen ohjaaja, joka oli alun perin ostanut oikeudet elokuvan pohjana olevaan Raymond F. Jonesin novelliin. Tuottaja Allandin rooli oli joka tapauksessa keskeinen, samoin kuin tuotantoyhtiö Universalin, joka oli voimakkaasti profiloitumassa tieteiselokuvaan. Oikeastaan tuotantoyhtiö voidaan nostaa samalla tavoin elokuvan auteuriksi kuin ohjaajakin. Arnoldin elokuvien menestys nostatti toiveita siitä, että tuotantoyhtiön 1930-luvun kunniakkaat ajat kauhuelokuvan tuottajana saattaisivat toistua. Niin ne toistuivatkin, tosin tällä kertaa tieteiselokuvan lajityyppinimikkeen alla. Tuntematon maailma ei missään nimessä ole paras esimerkki Universalin tieteiselokuvatuotannosta, mutta lajityypin kehityksen kannalta joka tapauksessa katsomisen arvoinen teos.

teksti: © Kimmo Ahonen

[takaisin]