Lotta Lounasmeri – Wider Screen 1/2002

REBEL WITHOUT A CAUSE
Nuori kapinallinen
(1955)
Ohjaus: Nicholas Ray
Pääosissa: James Dean, Natalie Wood, Sal Mineo

James Deanin nuori kapinallinen

Tarkastelen vuonna 1955 valmistunutta Nicholas Rayn ohjaamaa elokuvaa Nuori kapinallinen (Rebel Without A Cause) historiallisesta näkökulmasta käyden läpi elokuvan audiovisuaalista, kulttuurihistoriallista ja yhteiskunnallista kontekstia.

Nuori kapinallinen kuuluu lajityypiltään draamaelokuviin. Sen pääosissa näyttelivät uransa alussa (ja Dean myös traagisesti jo lopussa) olevat James Dean, Natalie Wood ja Sal Mineo. Elokuva muistetaankin erityisesti James Dean -elokuvana, joka jäi viimeiseksi hänen kolmesta filmistään ennen tähden kuolemaa auto-onnettomuudessa. Tim Dirksin mukaan elokuva tarkastelee sympaattisella tavalla keskiluokan amerikkalaisia nuoria, jotka ovat kapinallisia, levottomia ja väärinymmärrettyjä (Dirks 2002). Kumouksellista Nuorta kapinallista pidetään parhaana 1950-luvun Hollywoodin nuorisokuvauksena (Dirks 2002). Kapinoivia nuoria kuvaava elokuva onkin toiminut esikuvana monille muille nuorisoelokuville. Toinen saman kaliiperin elokuva oli 1953 valmistunut Hurjapäät (The Wild One), jonka pääosaa esitti Marlon Brando.

Stewart Stern on tehnyt elokuvan käsikirjoituksen Irving Shulmanin muokkaamasta ohjaaja Nicholas Rayn alkuperäistekstistä. Tarina perustuu todelliseen tutkimukseen kapinallisesta, jopa psykopaattisesta nuoresta. Dirksin mukaan elokuva tarjoaa rikkaan mutta tyylitellyn kuvan 1950-luvun nuorten ihmisten maailmankuvasta. Dirks sanoo tätä kuvaa myös osittain vanhentuneeksi (Dirks 2002). Olen tietyssä määrin samaa mieltä: sukupuoliroolien kriisi ja seksuaalisuuden ongelmat ovat tänä päivänä varsin toisen näköisiä, mutta nuoren ihmisen ahdistus ei ole muuttunut miksikään.

James Deanin näyttelemä elokuvan keskushenkilö, Jim Stark, on muuttanut perheineen uuteen kaupunkiin. Hänen on ollut ongelmallista sopeutua mihinkään ja hän on hankkiutunut vaikeuksiin joka paikassa. Perhe on aina päättänyt ratkaista ongelmat muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Jim toivoo löytävänsä todellisia ystäviä, jotka välittävät hänestä toisin kuin hänen keskiluokkainen perheensä, joka tuntuu olevan kiinnostunut lähinnä "julkisivun" ylläpitämisestä. Jim onnistuukin luomaan läheiset suhteet Natalie Woodin esittämään Judyyn ja Sal Mineon esittämään Platoon. Lisäksi nuorisovalvoja Ray osoittaa poikaa kohtaan todellista huolenpitoa. Jimin on silti todistettava muille, ettei hän ole pelkuri osallistumalla veitsitappeluun ja autokilpailuun, jossa ajetaan kohti jyrkännettä.

Nuori kapinallinen sijoittuu 1950-luvun puolivälin Los Angelesiin, jossa julkisuuskuva ja yhteiskunnallisen statuksen osoittaminen ovat keskiluokalle tärkeitä. Aikajänne tapahtumille on varsin lyhyt, noin vuorokauden verran. Elokuvassa käytetään rajattua määrää tapahtumapaikkoja sekä sisätiloissa että ulkona. Sekä alku- että loppukohtaukset tapahtuvat öiseen aikaan, ja niiden taustaäänenä kuullaan lähestyvien ja loittonevien poliisiautojen pillien ujellusta.

Dirks näkee Nuoressa kapinallisessa vaikutteita klassisesta tragediasta, mm. Shakespearen Romeosta ja Juliasta. Elokuva voidaankin jaotella viiteen "näytökseen". Ensimmäisessä tuodaan esille vanhempien ja nuorten välinen konflikti. Toisessa taas kuvataan teinien keskinäistä vuorovaikutusta, joka on sekä ystävällistä että uhkaavaa. Huippukohtana toimii kolmannen näytöksen kilpa-ajo, jossa voitto ratkaistaan sillä, kuka hyppää viimeisenä ulos jyrkänteeltä alas syöksyvästä autosta. Kisa saa surullisen lopun, kun Jimin kilpakumppani ei pääse ulos autosta ja kuolee. Neljännessä näytöksessä siirrytään rauhalliseen tunnelmaan, jossa kaverukset Jim, Judy ja Plato viettävät aikaa yhdessä ystävyyttään syventäen. Tämä on kuitenkin vain siirtymäjakso viidenteen näytökseen, jossa kolme kumppanusta yrittävät pitää yhtä (Dirks 2002). Tilanne ja koko elokuva saa kuitenkin traagisen lopun Platon kaatuessa poliisien luodeista kädessään ase, josta Jim on poistanut panokset. Juuri tätä ennen Jim on antanut Platolle punaisen takkinsa.

Elokuvan audiovisuaalinen konteksti:
tyylikauden ja elokuvahistoriallisen periodin vaikutukset

Hietalan mukaan amerikkalainen tv-teollisuus alkoi markkinoida "näköradiota" vuonna 1964, jonka jälkeen televisio valloitti Yhdysvallat kymmenessä vuodessa. Samalla aikavälillä vuoteen 1955 mennessä elokuvateatterien katsojaluvut romahtivat noin puoleen (Hietala 2001). Hollywood ei lannistunut vaan ryhtyi vastatoimiin. Elokuva pyrki olemaan kaikkea sitä, mihin televisio ei kyennyt: värikäs, suuri, kolmiulotteinen ja stereofoninen.

Hollywood siirtyi pääosin värikauteen vuosina 1952–1955, ja samaan aikaan valkokankaan kokoa laajennettiin sekä alettiin käyttää stereofonista ääntä. Ensimmäinen laajakangassysteemi oli 1952 esitelty Cinerama, joka kuitenkin jäi harvinaiseksi, sillä menetelmä oli kömpelö ja kallis. Cineramasta alkoi kuitenkin laajakangassysteemien kehittely ja seuraava laajakuvamenetelmä, Cinemascope, oli huomattavasti menestyvämpi. Aikakautensa tuotteena myös Nuori kapinallinen oli Cinemascope-elokuva. Värikäs laajakangaskuva edesauttaa luomaan klassisen ja myös jonkin verran glamourisen kuvan ahdistuneista ja turhautuneista teini-ikäisistä, jotka etsivät omaa identiteettiään. Näiden teinien maailma on heidän omansa, ja samalla he tuntevat itsensä ulkopuolisiksi vanhempiensa maailmasta ja arvoista.

Kun televisio otti roolin koko perheen viihdyttäjänä 1950-luvulla, Hollywood siirtyi pikkuhiljaa myös "aikuisempiin" teemoihin, ja Haysin koodien eli tuotantokoodin valta alkoi poistua (Hietala 2001). Tähän vaikuttivat osaltaan myös ulkomaiset elokuvat ja itsenäisten tuottajien teokset, joihin Hollywoodin itsesensuuri ei ulottunut, sekä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden päätökset, jotka olivat alkaneet suosimaan elokuvien ilmaisun vapautta. Tämä näkyi myös suurten studioiden tuotannoissa, kuten Warner Brothersin Nuoressa kapinallisessa. Nuorisoaiheet alkoivat yleensäkin esiintyä elokuvissa nimenomaan 1950-luvulla, joka muutenkin oli itsenäisen nuorisokulttuurin ja siihen liittyvien ilmiöiden, kuten rock'n'rollin, syntyaikaa.

Nuoren kapinallisen keskeisiä teemoja ovat sukupolvien välinen kuilu, nuorison ongelmat, aikuiseksi kasvamisen haasteet ja teini-iälle tyypillinen kapinointi. Toinen tärkeä tematiikka elokuvassa liittyy sukupuolirooleihin, jotka olivat muuttuneet Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen, kun naiset olivat sodan aikana itsenäistyneet ja menneet töihin miesten ollessa rintamalla. Elokuvassa käsiteltävät nuorten ja vanhempien väliset suhteet, sekä erityisesti isäsuhteet ja niihin liittyvät ongelmat, heijastelevat sitä sukupuolirooleihin liittyvää hämmennystä ja maskuliinisuuden kriisiä, joka vallitsi sodanjälkeisessä amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Yleisesti maskuliinisuuden kriisi nähtiin koko amerikkalaisen kulttuurin kriisinä.

Sukupuoliroolit on elokuvassa käännetty päälaelleen. Roolihenkilöistä Jimin isä on heikko, perheen naiset (äiti ja isoäiti) taas dominoivia ja pystyviä. Surkeimmillaan isä on kohtauksessa, jossa hän kukallinen esiliina päällään konttaa lattialla keräämässä ruoanmuruja. Jim tuskastuu nähdessään isänsä avuttomana ja pelokkaana, ja ahdistuu, kun ei voi pitää isäänsä roolimallina vaan joutuu yksin löytämään oman tiensä mieheksi – perinteiseksi mieheksi.

Judyn isä taas torjuu tyttärensä kaikki hellyydenosoitukset. Tässä käsitellään hyvin arkaa teemaa – vanhempien suhtautumista lastensa heräävään seksuaalisuuteen. Judyn isä ei tiedä kuinka suhtautua tosiasiaan, että hänen pikku tyttärensä on kasvamassa naiseksi. Koska hän ei tiedä, miten reagoida, hän vain työntää tyttärensä pois luotaan ja näin saa aikaan vaikutelman, ettei rakasta enää tytärtään.

Kolmannen päähenkilön molemmat vanhemmat ovat poissaolevia, he ovat jättäneet Platon yksin selviämään ongelmistaan. Pojan on hylännyt varsinkin isä, josta Plato keksii tarinoita ja jonka hän välillä kuvittelee olevan kuollut – mitä isä tietyllä tavalla Platolle onkin. Plato kärsii selvästi vakavista psyykkisistä häiriöistä. Dirksin mukaan Sal Mineon roolihahmo olisi ollut verhotusti homoseksuaali ja yrittänyt elokuvassa löytää läheisyyttä Deanin roolihahmon kanssa. Hahmon kautta olisi kuvattu "kaapissa" elävien 1950-luvun homoseksuaalien ongelmia (Dirks 2002). Yhdyn tähän ainakin siinä määrin, että Plato ei ole vielä löytänyt seksuaalista identiteettiään ja hän saattaa hakeutua Jimin ja Judyn seuraan etsiäkseen näistä samaa turvaa kuin vanhemmista.

Kolmella keskushenkilöllä on siis ongelmalliset suhteet vanhempiinsa. Tästä johtuen nuoret hakevat – kuten sanottu – turvaa ja perheen korviketta toisistaan. Nuoria vaivaa yksinäisyys ja tarve muodostaa "oikeita" ihmissuhteita, vaikka heitä pelottaakin, kuten murrosikäisiä yleensäkin, paljastaa todellinen minänsä kenellekään.

Ideologisilta asenteiltaan elokuva tuntuisi asettuvan kannattamaan tuttua ja turvallista, perinteisiin arvoihin ja sukupuolirooleihin nojaavaa ydinperhettä. Toisaalta elokuvassa kuitenkin nostetaan monia kipeitä ja erityisesti 1950-luvulla ajankohtaisia teemoja esille. Näitä ovat sukupuoliroolien kriisi, aikuiseksi kasvamisen vaikeudet ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset.

Nuori kapinallinen on elokuva kasvamisen kipeydestä ja nuorista ihmisistä, jotka etsivät tarkoitusta elämälleen. James Dean heijasti roolissaan sekä tähtikultissaan sukupolvensa tuntoja. Tämä oli varmasti yksi syy hänen suureen suosioonsa. Legenda Deanista syntyi hyvin pian hänen kuoltuaan auto-onnettomuudessa ennen Nuoren kapinallisen ensi-iltaa vain 24-vuotiaana. Elämäkerturi Paul Alexanderin mukaan Dean sai aikaan ennennäkemättömän liikehdinnän, jonka seurauksena syntyi oma nuorisokulttuurin muoto, diinarit. Vaikutukset levisivät Yhdysvalloista kautta maailman nopeasti. (Alexander 1995) Alexander pitää Deania oli myös ensimmäisenä postmodernina näyttelijänä, joka pyrki romuttamaan perinteisen näyttelijäntyylin ja keskittymään jokaiseen hetkeen ainutlaatuisena tapahtumana. Deanin näytteleminen on näiden hetkien keskeytymätöntä ja intensiivistä jatkumoa (Alexander 1995). Siinä juuri oli hänen ilmaisuvoimansa salaisuus, johon monen mielestä muut eivät ole pystyneet hänen jälkeensä.

James Deanin tähtikuvaan liitetty kapinallisuus tiivistyy Jim Starkin t-paidan päälle puetussa röyhkeän kirkkaanpunaisessa takissa. Elokuvan julisteissa Dean poseeraa hieman kumarassa ja kädet taskuissa, katse kaukaisuuteen suunnattuna, yllään farkut, valkoinen t-paita ja punainen pusakkansa. Huulesta roikkuu veltosti savuke. Alexanderin mukaan tuo punainen takki synnyttikin muoti-ilmiön, joka elää vielä tänä päivänäkin (Alexander 1995).

teksti: © Lotta Lounasmeri

Alexander, Paul: James Dean – Särkynyt legenda. Otava. Keuruu 1995.
Dirks, Tim 2002: Review of Rebel Without a Cause [http://www.filmsite.org/rebel2.html].
Hietala, Veijo: Audiovisuaalisen mediakulttuurin historia -kurssin luennot. Tampere 2001.

[takaisin]