www.Film-O-Holic.com/widerscreen

takaisin sisällysluetteloonMari Verho – Wider Screen 1/2002

BREAKFAST AT TIFFANY’S
Aamiainen Tiffanylla
(1961)
Ohjaus: Blake Edwards
Pääosissa: Audrey Hepburn, George Peppard, Patricia Neal

Breakfast at Tiffany's

Breakfast at Tiffany's – kaikkien sinkkuelokuvien äiti

Truman Capoten pienoisromaaniin perustuva Aamiainen Tiffanylla on elokuva, jolla on ollut kauaskantoinen vaikutus moniin sen jälkeen tuotettuihin sinkkuelokuviin, -sarjoihin ja -kirjoihin. Tämä vaikutus ei liity niinkään juoneen, vaan siihen tapaan, miten sen päähenkilö on esitetty. Audrey Hepburnin kuolemattomaksi tekemä Holly Golightlyn hahmo on edelleen sellainen ikoni, johon viittaamisesta on tullut lähes klisee. Hänen tyyliään ja asennettaan onkin imitoitu lukemattomissa eri yhteyksissä. Esimerkiksi Candace Bushnellin Sex and the City -kirjassa kirjoittaja pohtii lyhyesti Hollyn aikoja verrattuna nykyaikaan. Vaikuttaakin siltä, että lähes jokainen Manhattanilla asuvista sinkkutytöistä kirjoittava ihminen kokee tarpeelliseksi ainakin lyhyellä viittauksella määritellä oman henkilöhahmonsa tilanne suhteessa Holly Golightlyyn.

Ranskalainen Hubert Givenchy suunnitteli Audrey Hepburnin vaatteet ja asusteet elokuvaa varten. Kerrotaan, että kun Givenchylle ilmoitettiin neiti Hepburnin odottavan viereisessä huoneessa, Givenchy oli aluksi tuhahtanut nähdessään tuntemattoman Audreyn, sillä hän luuli tapaavansa neiti Katherine Hepburnin. Alkuyllätyksestä toivuttuaan Givenchy ihastui Audrey Hepburniin siinä määrin, että tästä tuli suunnittelijalle pitkäaikainen muusa.

 

Miss Holiday Golightly, Traveling

Holly Golightly on modernin manhattanilaisen sinkkutytön arkkityyppi. Tämän tyylisistä tytöistä käytetään muotilehdissä nimityksiä "ingenue" ja "gamine". Molemmat sanat ovat ranskaa ja niistä ensimmäinen tarkoittaa "vapaana syntynyttä". Sillä viitataan naiiveihin tai sitä teeskenteleviin vilpittömiin tyttöihin. Gamine-sanalla taas tarkoitetaan katupoikamaisella tavalla kujeilevaa tyttöä. Esimerkiksi Amélie on juuri tämän kissamaisen hengen ilmentymä.

Capoten luoman Hollyn hahmon edeltäjinä voisi luontevasti pitää 1920-luvun charlestonia tanssivia flapper-tyttöjä. Myös sellaiset salaviisaat Manhattanilla "ennen" Hollya vaikuttaneet kirjailijat kuten Dorothy Parker, May West ja Edna St.Vincent Millay ovat tavallaan Holly Golightlylaisen hengen isosiskoja.

Hollyn käyntikortti, jossa lukee yksinkertaisesti "Neiti Holiday Golightly, matkoilla", kuvaa hyvin Hollyn karkailevaa hahmoa. Holly on ensin karannut Texasista itseään vanhemman maanviljelijän luota. Sen jälkeen hän on karannut Hollywoodista New Yorkiin juuri kun hänestä olisi saattanut tulla tähti. Myöhemmin Holly välttää täpärästi mafiaoikeudenkäyntiin joutumisen ja karkaa jonnekin ulkomaille. Kuin koditon kissa, Holly etsii paikkaa, jossa hänellä olisi "yhtä hyvä ja rauhallinen olo kuin Tiffanylla". Silloin hän "ostaisi huonekaluja ja antaisi kissalle nimen".

Neiti Golightly ei käy töissä, vaan elää rikkaiden miesten antamien "juomarahojen" turvin. Kuten Kuinka miljonääri naidaan -elokuvan naiset, Hollykin haluaisi löytää itselleen rikkaan miehen. Mielenkiintoista kyllä, Holly on luonnostaan niin aristokraattinen, ettei häntä välttämättä ajattele "huorana". Aamiainen Tiffanylla -elokuvassa myös naapurin nuoresta kirjailijasta Paul Varjakista on tehty rikkaan naisen "ylläpitämä" gigolo. Hollyn ja Paulin ystävyydessä onkin tiettyä "hutsujen" keskinäistä yhteisymmärrystä. Vaikka varsinkin naiset ovat katsoneet elokuvaa näiden kahden välisenä rakkauselokuvana, sen loppu ei ole yksiselitteinen. Ainakin Holly pitää naapurin poikaa lähinnä veljenään.

Holly Golightly asuu ahtaasti, mutta pukeutuu hienosti ja juhlii usein aamuun asti. Hän on seurapiirikaunotar, joka viljelee puheessaan opeteltuja ranskan fraaseja, mutta pohjimmiltaan Holly on myös etelän köyhälistön paljasjalkainen teinimorsian. Juuri tämä sofistikoituneen ulkokuoren alta pilkahteleva luonnonlapsen hillbilly-asenne tekee Neiti Golightlysta niin kiehtovan. "Olen edelleen se kalkkunanmunia varasteleva likainen pikkutyttö," maailmaa ja miehiä nähnyt Holly sanoo. Salaperäisen neiti Golightlyn oikea nimi onkin Lulamae Barnes.

Holly ei ole aina kovinkaan korrekti. Elokuvassa Hollyn texasilainen mies sanoo, että "Lulamae on lörppö kuin pyryharakka – parempi kuin radio". Hollya voikin pitää sulavana seurapiirikaunottarena vain sikäli, että hän on aina hyvin hoidetun ja edustusvalmiin näköinen, mutta hän on myös vilpitön diiva, joka onnistuu venyttämään sääntöjä "viattoman tyttömäisyytensä" turvin. Holly on "söpö" silloinkin kun hän tekee virheitä: hän ei osaa tehdä "normaaleja" ruokia ja kun kana sahramiriisin kanssa suklaakastikkeessa menee pieleen, Holly ja Paul menevät ulos syömään. Samantapaiset kokkausyritysten epäonnistumiset ovat tuttuja mm. Bridget Jonesin päiväkirjasta ja Sinkkuelämää-sarjasta.

Vaikka Audrey Hepburnin esiintyminen neiti Golightlyna on legendaarinen, Capoten kirjan ratkaisut tekevät Hollysta paljon tarunhohtoisemman hahmon kuin elokuva. Kirjassa näet Holly karkaa pois, eikä kukaan tiedä minne. Kun Hollyn naapuri herra Yunioshi matkustaa Afrikkaan National Geographic -lehden kuvaajana, hän törmää alkuasukkaaseen, joka on tehnyt aivan Hollyn näköisen veistoksen. Kirjan mukaan on mahdollista, että Holly olisi ainakin jonkin aikaa elänyt tämän puusepän rakastajattarena yksinkertaisessa savimajassa. Toisaalta Hollyn tiedetään olleen ainakin jossakin vaiheessa Brasiliassa. Näitä asioita häneen salaa ihastuneet miehet pohtivat Joe Bellin pitämässä baarissa, mikä on yksi niistä yksityiskohdista, jotka on jätetty pois elokuvaversiosta. Kirjassa Holly on siis vielä vahvemmin miesten nostalgisen kaihon kohde kuin mitä elokuvassa – ja siksi kirja onkin paljon romanttisempi kuin elokuva.

Aamiainen Tiffanylla -elokuva on aika epätasainen tuotos. Sitä tullaan kuitenkin varmasti vielä pitkään katsomaan lähinnä sen päähenkilön karisman takia. Erityisen kiusalliselta nykykatsojan silmissä tuntuu se selkäpiitä karmiva tapa, jolla Mickey Rooney esittää naapurin japanilaista herra Yunioshia. Niin tökeröä rodullista karikatyyriä saa hakemalla hakea. Ei olisikaan ihme, jos elokuvasta tehtäisiin kirjalle uskollisempi uusintaversio, josta mm. tuo karkea slapstick-japanilaisuus olisi jätetty pois. Mutta kuka voisi korvata Audrey Hepburnin?

PS. On huvittavaa, kuinka nuoret naiset tai neitimäiset miehetkin saattavat samastua johonkin legendaariseen naisikoniin ja tavallaan leikkiä häntä. Niille, jotka haluavat olla oman elämänsä Holly Golightlyjä ilmestyi viime vuonna oma etikettioppaansa nimeltä The Fabulous Girl's Guide to Decorum, jossa Holly Golightly esitetään tavoittelemisen arvoisena roolimallina. Mutta kuten tiedämme, hän on kovin karkaileva tyttö.

teksti: © Mari Verho

[takaisin]

sivu Internet Movie Databasessa (us-versio)


www.Film-O-Holic.com/widerscreen