|
|
|
|
WARGAMES (1983) Ohjaus: John Badham Pääosissa: Matthew Broderick, Ally Sheely |
 |
Vaaralliset leikit Nyt esittelemäni elokuva ei ole varsinaisesti mikään roskaelokuva. Kysymyksessä on John Badhamin WarGames – sotaleikit, joka itse asiassa oli yksi merkittävimmistä 1980-luvun alun teinielokuvista. Tutkimuksissa WarGames jopa rinnastetaan yleensä Blade Runnerin ja Terminatorin kaltaisiin klassisiin 1980-luvun tieteiselokuviin. Koska elokuva juoni ja perusasetelma ei välttämättä ole aivan tuttu kaikille lienee nyt kertauksen paikka. Nuori lukiota käyvä tietokoneharrastaja David Lightman (Matthew Broderick) onnistuu puoliksi vahingossa murtautumaan Pentagonin älykkääseen ydinpuolustusta valvovaan päätietokoneeseen. David päättää tehdä vaikutuksen tyttöystäväänsä Jennifer Mackiin (Ally Sheedy). Huomattuaan, että tiedostojen joukossa on mahdollisuus kokeilla "maailmanlaajuista ydinsotaa" hän käynnistää pelin kohtalokkain seurauksin. Pentagonin keskuskone välittää armeijalle tietoa, että todellinen ydinhyökkäys onkin alkamassa. Loppuratkaisussa Davidin onnistuu tietenkin lopulta pysäyttämään peliohjelman ja estämään automaattisen vastaiskun. Jää hieman arvoitukselliseksi miksi aikaisemmin 1970-luvun diskohuumalla (Saturday Night Fever, 1977) maailmanmaineeseen noussut Badham valittiin elokuvan ohjaajaksi. Toisaalta elokuvan ajateltiinkin lähinnä kiinnostavan teiniyleisöä. Muistan itsekin nähneeni elokuvan 11-vuotiaana pojuna, alkuvuodesta 1984 ja olleeni todella innoissaan. Katsomossa näkyi toisaalta myös paljon vanhempaa väkeä. Badhamin hakkerielokuva herätti poikkeuksellisen paljon kiinnostusta myös laajemman yleisön keskuudessa. Yllättävintä kuitenkin on, että monet maineikkaista arvostelijoista ja asiantuntijoista myös ihan vilpittömästi pitivät siitä. Tärkeimmät kriittiset puheenvuorot koskivatkin lähinnä viihteellistä sisältöpuolta, koska elokuvan katsottiin leikkivän liian vakavalla asialla. Nykyään tätä aikalaisinnostusta täytyy hieman ihmetellä. Näin parinkymmenen vuoden jälkeen WarGames tuntuu uudelleenkatsottuna lähinnä koomiselta teinifarssilta. Pelkästään teknisesti tarkasteltuna elokuva vilisee niin paljon mahdottomuuksia, että nykyään tuskin kukaan voisi vakuuttua siitä, että "näin todella saattaisi käydä". Tämä kiehtova vuorovaikutus fiktion ja faktan välillä oli nimittäin aikanaan yksi elokuvan tärkeimmistä koukuista. Vuosina 1983–84 suurelle yleisölle todella uskoteltiin, että nuori hakkeri pystyisi toiminnallaan saamaan aikaan maailmanlaajuisen ydinkatastrofin. Elokuvan teknisten älyttömyyksien huippu on elokuvan loppukohtauksessa, jossa jo kerran pysäytetty keskustietokone herää vielä kerran henkiin kuin kauhuelokuvan hirviö ikään ja alkaa itse hakkeroida ydinohjusten laukaisukoodeja. Matthew Broderickin näyttelijätyöskentely on oma lukunsa sinällään. Poikamaisen karismaan sekoittuu nimittäin runsaasti tahatonta komiikkaa. Näkyvimmillään tämä on loppukohtauksessa, jossa Matthew astelee vilkkuvien monitorien valossa kuin tietokoneajan Travolta ikään. On paljon mahdollista, että monet hakkereihin ja kotimikroharrastajiin nykyään kohdistuvista stereotypioista ovat kehittyneet nimenomaan Lightmanin surkuhupaisasta henkilöhahmosta. WarGamesin suosion ja kulttiaseman salaisuutta onkin etsittävä lähinnä 1980-luvun ajankohtaisista ongelmista. Ydinsodan pelko oli tietenkin näkyvin tähän liittyneistä tekijöistä. Kylmä sota oli edelleen ajankohtainen maailmanpoliittinen ongelma ja julkisuudessakin usein mietittiin, mitä saattaisi tapahtua jos ja kun ydinpuolustusjärjestelmien valvonta alistettaisiin yksinomaan tietokoneille. Pelkojen syntymiselle oli olemassa omat ennakkotapauksensa, sillä tietokonevirheet olivat 1980-luvun alussa aiheuttaneet parikin väärää hälystä. Ei ollutkaan mitenkään sattumaa, että aikalaisarvioissa nostettiin vertailukohdiksi myös aikaisemmat ydinsotaelokuvat, kuten Dr. Strangelove (1964) ja Fail Safe (1964). Toinen kulttiasemaa vahvistanut tekijä liittyi tietotekniikan nopeaan arkipäiväistymiseen. Vuonna 1983 Yhdysvalloissa oli vallinnut jo parin vuoden ajan kotimikrobuumi, jonka vaikutukset alkoivat jo tuntua koti-Suomessa asti. WarGamesin keskeisenä "ansiona" olikin, että se ensimmäisen kerran nosti sankariksi nuoren tietokoneista ja modeemeista kiinnostuneen nuoren hakkerin. Nuoret ja lahjakkaat tietokonesysteemeihin murtautuvat hakkerit olivat WarGamesin ilmestymisen jälkeen äkkiä muodikkaita roolihahmoja elokuvissa ja televisiosarjoissa. Toisaalta aivan toista samanlaista elokuvaa ei ole sen jälkeen ilmestynytkään. WarGamesin alkuperäiset tekijät tosin tuottivat vuonna 1992 elokuvan Sneakers (1992), jossa teemaa yritettiin käsitellä jo hieman vakavammin. On sikäli masentavaa, että hakkeriteeman tunnetuin edustaja onkin lähinnä hieman outo teinifarssi, joka saattaa tuottaa ikäviä yllätyksiä kaikille nostalgiaa etsiville katsojille. teksti: © Petri Saarikoski |
[takaisin]
|
|
