|
|
|
|
SABOTEUR (1942) |
 |
Aikaansa edellä Kun oikeastaan asiaa ajattelee, mestariohjaaja Alfred Hitchcockin huikean laajassa tuotannossa tässä aiheena oleva Viidennen kolonnan mies on ilmiselvästi ns. välityö 1930-luvun brittikauden hienojen draamojen ja 1950-luvun jännitysklassikoiden puristuksessa. Tämän kirjoittajaa on kuitenkin jo pitkään kiehtonut, miten osuvasti Viidennen kolonnan mies näyttää ennakoineen Yhdysvaltain 1950-luvun poliittista ilmapiiriä. Jo vuonna 1942 Hitchcock nimittäin kuvasi, millaista oli olla hyvä amerikkalainen ja miten tavallisesta kadunmiehestä saattoi riippua koko kansakunnan kohtalo. Viitekehyksen voisi siirtää sellaisenaan kymmenen vuoden päähän, kunhan vain fasismi muutetaan kommunismiksi. Viidennen kolonnan mies alkaa osuvasti teollisuushallipalolla, johon tehtaan työläinen Barry Kane (Hitchcockin myöhemminkin käyttämä ja nykyään melko tuntematon Robert Cummings) todetaan syylliseksi. Palon sytytti kuitenkin hyväosaisten fasismisympatioita omaavien intellektuellien käsikassarana toiminut tehtaaseen soluttautunut kätyri. Tämä mies, keksityltä nimeltään Fry, katoaa kuin tuhka tuuleen ja Kane joutuu lähtemään läpi jylhien, kuvaaja Joseph Valentinen loistavasti tallentamien mustavalkoisten vuoristomaisemien kulkevalle pakomatkalle, jonka aikana tavalliset kansalaiset auttavat häntä luottaen ihanteellisesti toisen sanaan. On selvää, että Viidennen kolonnan miehen juoni on varsin naiivi: sankarimme on käsittämättömän taitava selvittämään asioiden todenperää pienimmistäkin johtolangoista ja Kane luovii vihjeeltä toiselle kuin ajopuinen Suomen ulkopolitiikka muinoin 1970-luvulla. Eikä aikaakaan, kun selviää, millainen hirmuinen sabotaasisuunnitelma on vireillä Yhdysvaltain sotaponnisteluissa tarvittavan sähkönjakelun vaikeuttamiseksi. Kanen päättäväisyyden seurauksena suunnitelmasta luovutaan ja rikkaat eliittikätyrit alkavat syyttää toisiaan. Homma luisuu käsistä. Mielenkiintoista onkin, miten samankaltaiset mielleyhtymät olivat vallalla USA:ssa 1950-luvun alussa, kun kommunistien kätyreitä metsästettiin Joseph McCarthyn, J. Edgar Hooverin ja vaikkapa John Waynen toimesta. Maan oikeiston virallisen meriselityksen mukaanhan nimenomaan maan itärannikon ökypiireissä kasvaneet liberaalit olivat erityisen haavoittuvia omaksumaan vasemmistosympatioita (= eli muodostamaan "viidennen kolonnan" yhteiskuntarauhan rikkomiseksi), kun heidän ei koskaan ollut tarvinnut tehdä töitä vaurautensa eteen. Kun Hitchcock vyöryttää Viidennen kolonnan miehessä eteemme Kanen ja muiden "pienten ihmisten" yhteisen projektin kanssaihmisen, ja viime kädessä koko jenkkiyhteiskunnan, pelastamiseksi, yhtymäkohdat tulevaisuuteen ovat huikeat. Ajatelkaa: Hitchcock laittaa sankarimme suuhun esimerkiksi lauseen: "Tässä maassa ei siedetä tuollaisia ihmisiä." Viidennen kolonnan miehen juonenkulun latteus selittyy todennäköisesti osittain sillä, että Hitchcock joutui tuottajien painostuksesta tekemään taiteellisia kompromisseja, jotta puhtaasti viihteellinen puoli ei kärsisi. Mutta ainakin jälkikäteen ajatellen elokuva puolustaa erinomaisesti paikkaansa ohjaajan tuotannossa. Vastaavaa poliittisen ilmapiirin imua Hitchcock ei enää koskaan myöhemmin saanut aikaan. 1960-luvun lopun kylmän sodan kuvaukset Torn Curtain (1966) ja Topaz (1969) ovat seesteisyydessään varsin kauheaa katsottavaa. teksti: © Kimmo Hämäläinen |
[takaisin]
|
|
