Wider Screen 4/99 & 1/00 - Pääkirjoitus

- Pääkirjoitus -

Pelon vuosisata

Uusi vuosituhat on notkahtanut jouhevasti liikkeelle. Kuolema ei saapunut eikä ratsastanut hallavalla hevosella eikä taivas pudonnut niskaamme. Nyt pienen hengähdystauon jälkeen on aika katsoa taaksepäin. Millennium-kohun laannuttua palatkaamme taaksejääneeseen 1900-lukuun, joka – Albert Camus'n sanoin – oli pelon vuosisata. Samalla se oli vuosisata, jolloin kuvien kulttuuri jätti pysyvät jälkensä länsimaisen ihmisen sielunmaisemaan. Ristiriitaiset tulevaisuusodotukset näkyivät paitsi tieteiselokuvissa myös laajemmin koko mediakulttuurissa.

Millaisia odotuksia, pelkoja ja toiveita mediakulttuuri on heijastellut? Millaisia tulevaisuusvisioita se on luonut? Mikä on teknologian rooli suhteessa ihmiseen? Entä länsimaisen ihmisen identiteetti historiattomana aikana, jota kulutususko hallitsee? Elämmekö parasta aikaa painajaisessa, jota emme edes tiedosta?

Wider Screenin vuosituhannen vaihteen tuplanumero keskittyy fiktion kuvaamien nykyhetken ja tulevaisuuden pelkojen tarkastelemiseen. Päteviä suuntaviivoja emme rohkene tai edes halua esittää, sen sijaan esitämme näkemyksiä, visioita, analyysejä ja tulkintoja. Tuleville historioitsijoille ja tutkijoille tieteiselokuva on paljastavimpia lähteitä muuttuvien mentaliteettien tutkimiseen. Tulevaisuuteen, vieraille galakseille tai mahdollisiin maailmoihin sijoitetut tieteiselokuvat kertovat muita lajityyppejä konkreettisemmin oman aikansa kollektiivisista fantasioista ja painajaisista, kiihtyvän teknologisen kehityksen uhkakuvista, kuten ihmisen syrjäyttävästä supertietokoneesta.

Mikä voisi kuvata paremmin urbaania unelmaa ja kauhukuvaa kuin Metropoliksen tai Blade Runnerin suurkaupungit? Vuosisadan tulevaisuuskuvat kiteytyvät tieteiskirjallisuudessa, purevimmin George Orwellin ja Aldous Huxleyn visioissa. Orwellin 1984 näytti totalitaristisen valvontayhteiskunnan periaatteet. Sen esikuvan, Neuvostoliiton romahduksesta on jo kohta kymmenen vuotta. Siinä missä Orwell kuvasi sosialismin kehitystä, Huxley kuvasi Uljaassa uudessa maailmassa nautintokeskeisen kapitalismin hallitsemaa yhteiskuntaa. Vuosituhannen vaihduttua voimme huomata Huxleyn maailman olevan pelottavan lähellä omaamme: geenimanipulaatio, vapauden illuusio, huumeilla ja viihteellä alistetut ihmiset.

Virtuaalielämä ja laajemmin mediatilassa elämiseen liittyvät filosofiset peruskysymykset ovat olleet läsnä monissa viime vuosien menestyselokuvissa, kuten Truman Show'ssa, Matrixissa ja Pleasantvillessa. Ihminen ei ole juuri muuttunut. Edelleen hän kyselee olemassaoloaan. Mutta mikä on vastaus?

sisällys esittelyt