takaisin sisällysluetteloonllpo Lagerstedt - Wider Screen 1-2 / 1999

 

 

TEX WILLER JA INTIAANIT

Tex Willer on yksi Suomen suosituimpia sarjakuvalehtiä. Tex on Villin Lännen sarjakuva, mutta se ei ole amerikkalainen vaan italialainen. Texin loi 50 vuotta sitten käsikirjoittaja Giovanni Luigi Bonelli yhdessä taitelija Aurelio Galleppinin kanssa. (www.helsinki.fi/~lagerste/texwiller50.html)

 

Giovanni Luigi Bonelli. Tex Willer 7/1996.

Giovanni Luigi Bonelli. Tex Willer 7/1996.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

 

Aurelio Galleppini. Tex Willer 7/1996.

Aurelio Galleppini. Tex Willer 7/1996.
Copyrigth Sergio Bonelli Editore.

 

Texin sarjakuvahistoria

Vaatimattomasti kaikessa kiireessä piirretty kapoinen länkkäri sai nimekseen Tex. Alkujaan sankarin nimen piti olla Tex Killer, mutta Italian sarjakuvasensuuri ei hyväksynyt tätä muotoa, jolloin Bonelli muutti nimen Tex Willer –muotoon. Aivan sarjakuvansa alussa Tex oli viranomaisten etsimä lainsuojaton, joka taisteli oikeuden puolesta mutta jonka kuka tahansa sai tappaa. Varsin pian Tex kuitenkin liittyi ranger-joukkoihin. Ranger-sana käännettiin muinoin rajapoliisiksi ja myös ratsupoliisiksi.

Texillä oli vaikeuksia sopeutua byrokraattiseen ranger-organisaatioon. Hän erosikin kertaan jos toiseenkin, mutta palasi aina takaisin. Ranger-joukoissa Tex ystävystyi Kit Carsonin kanssa. Tex-sarjakuvan Carson ei ollut ensimmäinen tämänniminen sarjakuvahahmo italialaisessa sarjakuvassa. Rene Albertarelli oli myös luonut samannimisen lännensankarin 1930-luvulla.

 

Tex Willer Suomessa

Suomeen Tex ehti vuonna 1953, kun Tähti-Sarjat aloitti Texin julkaisun. Meillä julkaistiin tuolloin useita italialaisperäisiä lännensarjakuvia. Tex ilmestyi omana vihkonaan. Villi Länsi –vihko jakautui Kapteeni Mikin ja Bill-veljesten kesken. Bonelli käsikirjoitti myös Bill-veljeksiä. Tuona aikana Suomessa julkaistun italialaissarjakuvan suurin ja kaunein, sananmukaisesti, oli tietysti Pecos Bill.

Ensimmäinen Suomessa julkaistu Tex, n:o 1/1953.
Ensimmäinen Suomessa julkaistu Tex, n:o 1/1953.
Copyright Sergio Bonelli Editore. 

Italialaisessa lännensarjakuvassa oli 1950-luvulla muotia matkustaa Kanadaan. Tex lähti sinne ensin, ja häntä seurasivat sinne Pecos Bill ja Kapteeni Miki tahoillaan. Kanadan-seikkailun jälkeen Texin poika Kit tuli Tex-sarjan täysivaltaiseksi hahmoksi. Usein Tex ja Kit seikkailivat kaksin, joskus myös Kit Carsonin ja intiaaniystävänsä Tigerin kanssa. Bonelli ja Galep eivät enää kehittäneet Tex-sarjan jatkuvuutta, mutta he täydensivät sarjan kokonaisuutta tekemällä tarinat Texin, Tigerin ja Kit Carsonin nuoruudesta sekä Lilitin kuolemasta.

Suomessa 1960-luku ei ollut kovin hyvää aikaa sarjakuvalehdille, jotka jäivät television jalkoihin. Vuosi 1965 koitui kohtalokkaaksi Texille, jonka julkaisu loppui. Italiassa Texin voittokulku on jatkunut. Tex seikkailee nykyään useassa eri julkaisussa. Lisäksi vanhoja tarinoita julkaistaan ainakin kolmena eri uusintapainossarjana. Tex-sarjakuvia on julkaistu myös värillisinä. Texistä on tehty piirroselokuva sekä live-elokuva, jonka ohjasi Duccio Tessari (Tex and the Lord of the Deep, 1985). Siinä Guiliano Gemma näytteli pääosaa. Elokuva ei saanut häävistä vastaanottoa. "An horrible thing", mainitsi siitä italialainen Tex-tuntija Mauro Traversa.

Tex palasi Suomeen vuonna 1971. Nykyinen kustantaja on Egmont, jonka johtaja Marjaana Tulosmaa on Texin pitkäaikainen toimittaja. Renne Nikupaavola on ollut vuosia Texin kääntäjä.

Bonelli kirjoitti Texiä yhä ja Galleppini oli Texin päätaiteilija. Sarjan suosion kasvaessa muitakin piirtäjiä oli otettu Tex-talliin: mainittakoon vain vanha Pecos Bill –taitelija Francesco Gamba, Giovanni Ticci, Erio NicolÁ, Vincenzo Monti, Alberto Giolitti, Fernando Fusco ja Guglielmo Letteri. Bonelli jätti Texin kirjoittamisen ensin pojalleen Sergiolle, ja vuodesta 1983 Claudio Nizzi on vastannut Texin käsikirjoituksista. Vuonna 1953 syntynyt Mauro Boselli on jokseenkin tuore Tex-käsikirjoittaja. Aurelio Galleppini, joka tuli Galep-nimellä kaikilleTexin lukijoille tutuksi ympäri Eurooppaa, kuoli vuonna 1994.

 

Aseenkäytön oikeutus

Lännenelokuvan historialliseksi taustaksi on vakiintunut Yhdysvaltain länsiosien 1800-luvun loppupuoli, jolloin käytössä olivat 45 kaliperin Colt-revolveri ja 16 kertaa laukeava Winchester-kivääri. Samaan aikaan rautatiet, lennätin ja sanomalehdistö levisivät länteen, ja otettiinpa puhelinkin käyttöön 1880-luvulla. Kaikki nämä lisäsivät tekijöiden kerronnan mahdollisuuksia.

Tällaisena me tunnemme heidät. Kit, Carson, Tiger ja Tex Claudio Villan kuvaamina. Le Frontiere di Carta, 1998.
Tällaisena me tunnemme heidät. Kit, Carson, Tiger ja Tex
Claudio Villan kuvaamina. Le Frontiere di Carta, 1998.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

Joskus tuntuu siltä, että koko lännentarinan kaava perustuu Colt 45:n varaan. Sillä paha alisti viattomat, ja sen avulla hyvä voitti pahat. Kuusikutisen revolverin avulla ratkaistiin kaikki ongelmat. Aseen käytön oikeutusta ei juuri asetettu lännentarinoissa kyseenalaiseksi, vaikka poikkeuksiakin on ollut.

Tex Willer –sarjakuvan kaava on pysynyt muuttumattomana. Tex ratkaisee ongelmat aseella. Aseeseen, Colt 45:een perustuu hänen voimansa. Jo aivan seikkailujensa alussa, Silver City –tarinassa, Tex julisti: "Jos minun kimppuuni hyökätään, niin ammun ja ammun tappaakseni." (Bonelli ja Galleppini: Viisi yhtä vastaan. Tex 15/1 vsk, 1953)

Tex on käyttänyt ahkerasti myös nyrkkejään. Tällä on selityksensä Bonellin omassa henkilöhistoriassa, sillä hän harrasti aikoinaan nyrkkeilyä. Tex-sarjassa on kuitenkin pohdittu usein väkivallan oikeutusta. Tex ja eräs kveekarijohtaja kävivät keskustelun väkivallasta. Kveekarithan ovat amerikkalainen uskonlahko, joka ei hyväksy väkivaltaa.

Tex: "Lammaskaan ei tee pahaa puumalle, ja kuitenkin tämä empimättä repii sen kappaleiksi."

Kveekari Glendon: "Ennemmin tai myöhemmin kirkastaa Jumalan valo pimeimmätkin sielut."

Tex: "Mutta jos haava märkii, on se pian puhdistettava, ja minun mielestäni on petturuus paljon pahempaa kuin syöpä."

Glendon: "Ettekö voisi antaa Jumalan jakaa oikeutta? Raamattu sanoo: Minun on kosto ja rankaisu."

Tex: "Valitan, herra Glendon! Yleensä mainitsemanne oikeus tapahtuu liian myöhään, roistot jäävät rankaisematta ja syyttömät kärsivät."

(Bonelli ja Ticci: Cheyennit. Tex Willer 1/1976 sekä Kento ei anna anteeksi. Tex Willer 2/1976)

Texin maailmassa pahat voimat vallitsevat ja niitä vastaan taistellaan asein. Klassisen sarjakuvasankari-ihanteen mukaan Tex käyttää väkivaltaa vain heikkojen ja sorrettujen puolustamiseen. Perinteisen sarjakuvan mukaan Tex-sarjan väkivalta on siistiä kuin shakkipeli. Rikkiammuttuja ruumiita ei sarjassa näy.

 

Intiaanit Tex-sarjassa

Käytän tässä esityksessäni intiaaneista tätä perinteistä nimitystä, vaikka Yhdysvalloissa on ollut vallalla käsitys, että heistä käytettäisiin nimitystä 'alkuperäiset amerikkalaiset'. Intiaani-nimitys on kuitenkin yksinkertaisempi, se sopii teemaan eikä ole rodullisesti halventava.

Intiaanit olivat mukana aivan ensimmäisessä Tex-seikkailussa alkaen. Vuonna 1908 syntyneen Bonellin käsitys intiaaneista on ollut peräisin niistä Zane Greyn ja James Fenimore Cooperin seikkailukirjoista, joissa tapahtumat oli sijoitettu 1700-luvun lopulle. Tuolloin Yhdysvallat kamppaili itsenäisyydestään taistellen englantilaisia vastaan. Intiaaneja oli mukana taistelutoimissa kummallakin puolella. Yhdysvaltain vapaussodan aikana intiaanisotien tapahtumapaikka oli lähinnä Yhdysvaltain itäinen puoli Mississippi-joen tältä puolelta. Mainittujen kirjailijoiden kirjojen antama intiaanikuva on säilynyt Tex-sarjassa hyvin pitkään. Sitä on ryydittänyt elokuvien antama kuva preeriaintiaaneista 1800-luvun puolivälistä ajalta, jolloin keskisessä Yhdysvalloissa intiaanit kukistettiin.

Texin tapahtuma-ajaksi on vakiintunut nykyään joko 1870- tai 1880-luku. Intiaanisodat alkoivat olla jo ohitse. Chiricahuapäällikkö Goyathlayn eli Geronimon antautumisen jälkeen 1880-luvulla ei enää mainittavia intiaanisotia ollut. Valkoisen miehen sivistys ja sotaväki ympäröivät kaikkialta intiaaneja.

Geronimo ja Tex. Teksti Bonelli, kuva Ticci., käännös Nikupaavola. Bandoleros, Tex Willer 8/1987.
Geronimo ja Tex. Teksti Bonelli, kuva Ticci., käännös Nikupaavola.
Bandoleros, Tex Willer 8/1987.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

Valitettavasti Tex-tarinoita ei ole julkaistu Suomessa aikajärjestyksessä. Ei siis ole ollut mahdollista tutkita, miten Texin tekijät ovat käsittäneet intiaanit sarjakuvassa eri aikoina ja miten tämä käsitys on Texin 50 julkaisuvuotena muuttunut.

Suomessa 1950- ja 1960-luvulla julkaistuissa sarjakuvissa Tex taisteli intiaaneja vastaan kuin aikoinaan Zane Greyn sankarit tai eversti George Custerin sotilaat. Kuitenkin aivan alusta alkaen Tex-sarjakuvissa nousi esiin kysymys intiaanien oikeudesta omaan maahan. Nykyään painopiste onkin intiaanien puolella.

Tosin vieläkin Tex toisinaan taistelee kovaotteisesti intiaaneja vastaan, kuten hän taistelee amerikkalaisia tai meksikolaisia roistoja vastaan. Yleensä Texiä vastustavat intiaanit ovat olleet pieni kapinallisten ryhmä. Monasti taas joku valkoihoinen roisto on saanut intiaanit hanslankareikseen taistelemaan Texiä vastaan.

 

Squawman

Toisen Meksikon seikkailunsa jälkeen Tex oli joutunut navajoiden vangiksi. Intiaanit valmistautuivat tappamaan hänet. Erään teltan ovella tapahtumia katsoi nuori nainen joka astui esiin intiaanien ja Texin väliin ja huusi: "Pysähtyköön punaisen veljeni käsi! Tämä mies on minun!" (Bonelli ja Galleppini: Veriliitto. Tex 20/4 vsk, 1956 )

Hän oli Lilit, navajoiden päällikön punaisen Nuolen tytär. Texillä ei ollut mahdollisuutta sanoa ei. Onhan avioliito kuolemaa parempi vaihtoehto. Lilit oli erikoinen hahmo. Hän oli saanut valkoisten kasvatusta, hän oli hyvin älykäs ja vihasi väkivaltaa ja siten osittain Texin vastakohta. Meille ei kerrottu, oliko Lilit myös kristitty. Joka tapauksessa navajoheimon poppamies vihki Texin ja Lilitin.

Texin intiaanihäät Bonellin ja Galleppinin mukaan. Veriliitto, Tex 20/ 4 vsk, 1956.
Texin intiaanihäät Bonellin ja Galleppinin mukaan.
Veriliitto, Tex 20/ 4 vsk, 1956.
Copyright Sergio Bonelli Editore. 

Näin Texistä tuli squawman. Tällä nimellä kutsuttiin lännessä halveksivasti niitä valkoisia miehiä, jotka ottivat itselleen intiaanipuolison. Squawman pysyi uskollisena intiaanivaimolleen eikä vain ottanut hetken iloa. Mies, joka asettui asumaan intiaanien luo, oli muille valkoisille myös luopio. Tex sai sen kokea karvaasti myöhemmin monta kertaa.

Naimisiinmeno navajonaisen kanssa sitoi Texin voimakkaasti intiaaniyhteisöön. Vuosia myöhemmin tämä tapahtui Kevin Kostnerin roolihahmolle hänen elokuvassaan Tanssii susien kanssa (Dances with Wolves, 1990).

 

Yön Kotka

Asettuminen navajoiden pariin soi Texille myös suojaisen tukikohdan. Durangon roistoja vastaan taistellessaan Tex pukeutui mustiin vaatteisiin ja verhosi päänsä mustalla hupulla. Näin syntyi Yön kotka eli Aquilla Della Notte. Palattuaan näin mustissaan kerran takaisin navajoleiriin Texiä odottanut Lilit totesi tyytyväisenä: "Kotka on palannut pesäänsä!" (Bonelli ja Galleppini: Yön Kotka. Tex 26/ 4. vsk, 1956)

Lilithin kanssa Tex sai pojan nimeltään Kit. Avioliitto jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä Lilit kuoli isorokkoon. Leskimies Tex oli nyt myös yksinhuoltajaisä. Ilmeisesti kuitenkin navajoheimo auttoi Texin pojan kasvatuksessa. Mitä sanoikaan Hillary Clinton: "Tarvitaan kylä lapsen kasvattamiseen." Tex ei jättänyt navajointiaaneja. Vaimonsa kuolemankin jälkeen hän jäi asumaan heimon keskuuteen. Tex ei ole hävennyt kutsua itseään puoli-intiaaniksi. (Bonelli ja Ticci: Sotarummut. Tex Willer 4/1976)

Texin maailmassa navajoiden suoja-alueen ulkopuolella asuu kaupungeissaan, kylissään ja karjatiloillaan valkoisen rodun ihmisiä. Tex on monasti auttanut heitä erilaisten vaikeuksien selvittämisessä. Kerrankin eräs kaupunkilainen tunnusti Texille, että tavalla tai toisella jokainen täällä on kiitollisuudenvelassa hänelle. (Bonelli ja Galleppini: El Muerto. Tex Willer 7/1977)

Silti nämä samat valkoiset, niin kutsutut "kunnon ihmiset", ovat helposti syyttäneet Texiä täiseksi intiaanien ystäväksi, punanahkojen hyysääjäksi ja intiaaniennuolijaksi. Texistä on myös sanottu, että hänen pitäisi pysyä intiaanien luona eikä näyttäytyä sivistyneiden ihmisten seurassa. Useammin kuin kerran Texiä on myös kutsuttu huonomaineisella sanalla luopio. Valkoisten kiitollisuus häntä kohtaan on ollut varsin pinnallista. (Bonelli ja Letteri: Rauha vaarassa. Tex Willer 8/1979)

Teksti Bonelli, kuva Galleppini. Fort Defiance, Tex Willer 12/1976.
Teksti Bonelli, kuva Galleppini. Fort Defiance, Tex Willer 12/1976.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

Tex sai navajoiden parista myös seikkailutoverin, nuoren intiaanin, jonka nimi oli Tiger Jack eli tuttavallisesti vain Tiger. Vasta äskettäin lukijoille on kerrottu Tigerin menneisyys varsin verisessä tarinassa, jolla kuitenkin varmasti on todellisuuspohjaa lännen historiassa. Siinä meksikolaiset ryöstivät intiaaninaisia orjiksi. Tigerin morsian oli yksi ryöstetyistä. (Nizzi ja Ticci: Navajon ylpeys. Tex Willer 11/1993)

Pidän todennäköisenä, että Bonelli sai idean Texin intiaanikaverista tunnetusta amerikkalaisesta lännensarjakuvasta nimeltään Yksinäinen ratsastaja. Sen oli luonut Fran Striker alkujaan radiokuunnelmaksi. Vuonna 1938 Yksinäinen Ratsastaja siirtyi sanomalehtisarjakuvaksi. Hänen ystävänään oli sitten intiaani Tonto. Tullessaan mukaan Texin seikkailuihin Galleppinin kuvaama Tiger muistutti alkujaan ulkoisesti Tontoa erittäin paljon. Mainittakoon, että myös Yksinäinen Ratsastaja oli Texas Rangers –järjestön jäsen, kuten myös Tex. (Bonelli ja Galleppini: Daltonin kopla. Tex 13 / 5. vsk, 1958)

Texistä tuli navajoheimon päällikkö, kun vanha Punainen Nuoli kuoli. Tex puhui appensa hautajaisissa:

"Yön Kotka aikoo säilyttää rauhan navajoiden ja punaisen kansan muiden heimojen välillä.. ja säilyttää rauhan navajoiden ja kalpeanaamojen välillä. Mutta en aio sallia, että navajot koskaan joutuvat kärsimään sortoa tai loukkauksia minkään muun heimon taholta."

(Bonelli ja Galleppini: Punaisen Nuolen hautajaiset. Tex 13/1961)

 

Tex ja dialogin taito

Tex-sarjakuvassa tapahtumia on luodattu ja myös viety eteenpäin puheen ja dialogin avulla. Tällainen keskustelu on viime kädessä vuoropuhelua sarjakuvan tekijöiden ja heidän kohteensa välillä..

Tiukkaa keskustelua jicarillopäällikkö Naichen ja Texin välillä. Teksti Nizzi, kuvat Victor De La Fuente, käännös Nikupaavola. Arizona liekeissä, Tex Willer 13/1996.
Tiukkaa keskustelua jicarillopäällikkö Naichen ja Texin välillä.
Teksti Nizzi, kuvat Victor De La Fuente, käännös Nikupaavola.
Arizona liekeissä, Tex Willer 13/1996.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

Tex on käynyt vuoropuhelua intiaanien asemasta oikeuksista myös valkoisten kanssa. Tässä esimerkki Victorion aarre –tarinasta. Tex kysyy mieheltä, joka hyökkäsi hänen kimppuunsa:

Tex: "Pitäisikö meidät kaikki hirttää tai sulkea rangaistussiirtoloihin vain siksi, että olemme valkoihoisia, kuten ne sadat murhaajat, jotka riehuvat Lännessä tuhoten puolustuskyvyttömiä siirtokuntia tai kylväen kuolemaa pankki- ja postivaunuryöstössä?"

Toinen: "Hitto! Et näy käsittävän, miltä tuntuu, kun menettää läheisensä!"

Tex: "Minunkin mielessäni on aina yksi hauta, mister! Eräässä navajoreservaatin laaksossa lepää vaimoni. Hänen kuolemansa aiheuttivat kaksi katalaa kauppuria! Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Ruvettava vihaamaan kaikkia Arizonassa liikkuvia kauppamiehiä, vai?"

Sheriffi: "Ja pelkään, että kuluu vielä paljon aikaa, ennen kuin täkäläiset unohtavat apachien veriset ryöstöretket."

Tex: "Kauanko pitää aikaa kulua, jotta apachit, navajot, hopit, ja papagot unohtaisivat ne vääryydet ja julmuudet, jotka heinäsirkkalauman tavoin Arizonaan tunkeutuneet valkoiset heille tekivät?"

Sheriffi: "Se on niitä edistyksen varjopuolia!"

Tex: "Vai edistyksen! Uskotko todella, että intiaaneilla oli huonompaa ennen meidän erinomaista sivilisaatiotamme?"

(Bonelli ja Letteri: Victorion aarre. Tex Willer 2/1978)

 

Kansanmurhan käsitys Tex-sarjakuvassa

Bonellilla ei ole ollut harhakuvitelmia valkoisesta rodusta. Helltown-tarinassa Tiger miltei kidutetaan kuoliaaksi vain siksi, että hän on intiaani. Bonelli meni äärirajoille mainitussa Victorion aarre –tarinassa. Se on raaka tarina, jossa kaksi valkoista rääkkää kuoliaaksi vanhan intiaanin. (Bonelli ja Letteri: Helltown. Tex Willer 10/1973)

Pyhä vuori –tarinassa eräs senaattori Johnson kannatti kovin intiaanien kansanmurhaa:

Senaattori Johnson: "Yritteliäisyys kuuluu talousjärjestelmäämme, on sen perusta! Toinen motiivi on ehdoton vakaumukseni – eikä yksin minun – että on olemassa vain YKSI keino intiaanikysymyksemme ratkaisemiseksi... KOKO rotu on tuhottava! Jokainen joka ajattelee toisin, on kehitystä jarruttava haaveilija... Meidän maassamme ei ole tilaa heille."

Tex: "Mikä paskiainen!"

(Nizzi ja Ticci: Pyhä vuori. Tex Willer 5/1992)

Rikollinen liitto –tarinassa valkoiset tuhosivat intiaanikylän. He puolustivat tekoaan sanoen: "Kourallinen villejä oli sivistyksen etenemisen tiellä, ja me raivasimme heidät pois... SIINÄ KAIKKI!"

(Nizzi ja Monti: Rikollinen liitto. Tex Willer 7/1994)

Tex-tarinoissa roistot ovatkin rasisteja ja kiihkoilijoita. Näin Tex itse on määritellyt rikolliset:

"Rikollisia ovat ne, jotka ahneudessaan eivät ole kaihtaneet tuhota kokonaista rotua... ja ne jotka päivästä toiseen riistävät ihmisiä rakennuttamalla heillä rauta- ja maanteitä nälkäpalkalla.. ja edelleen ne, jotka hallitukseltaan toimiluvan saatuaan nylkevät köyhiä ihmisiä, joita kukaan ei puolusta, koska heidän ihonvärinsä on toinen."

(Sergio Bonelli ja Fusco: Ihmismetsästystä. Tex Willer 7/1977)

Ihmismetsästystä-tarinan loppu. Teksti Sergio Bonelli, kuvat Fusco. Tex Willer 7/1977.
Ihmismetsästystä-tarinan loppu. Teksti Sergio Bonelli, kuvat Fusco.
Tex Willer 7/1977.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

 

Custerin varjo

Perinteisen Lännen tarinaan on kuulunut myös ratsuväki. John Waynen ja John Fordin elokuvissa ratsuväki on noussut kohtalonomaisiin mittoihin taistellessaan intiaaneja vastaan. Näkökulma sotilaisiin on vaihdellut Tex-sarjassa. Joissakin vanhimmissa tarinoissa ratsuväki on esitetty pelastajana, mutta nyttemmin näkökulma on vakiintunut hyvin kriittiseksi. Texin mielestä sotilaat aina ajattelevat intiaaneista pahinta. Hän on myös todennut: "En ole koskaan erityisemmin rakastanut armeijaa ja sotilaita." (Sergio Bonelli ja NicolÁ: Katkaistu nuoli. Tex Willer 9/1983; Nizzi ja Galleppini: Rettelö reservaatissa. Tex Willer 4/1993)

Ja edelleen Tex on todennut sotilaista: "Verilöylyt ovat heidän ammattinsa. Eversti ei välitä oikeudesta puolta penniä. Hän näkee tässä tilaisuuden ansaita kunniamerkkejä ja mainetta."

(Bonelli ja Galleppini: Navajon kosto. Tex Willer 3/1971)

Tex-sarjakuvassa sotilaiden suhdetta intiaaneihin luodataan myös vuoropuhelulla. Tässä esimerkki tarinasta Tuulen kukkulat:

Eversti Graham: "Stonewell on oivallinen komentaja. Hän johti menestyksellisesti sotaretken cheyennejä vastaan."

Tex: "LEMPO..! Kehtaatteko todella sanoa sitä aseettomien ihmisten lahtaamista ´sotaretkeksi´?!"

(Nizzi ja Ticci: Tuulen kukkulat. Tex Willer 3/1992)

Tex ja kenraali Stonewell kohtaavat. Käännös Nikupaavola, kuvat Ticci. Tuulen kukkulat, Tex Willer 3/1992.
Tex ja kenraali Stonewell kohtaavat. Käännös Nikupaavola, kuvat Ticci. Tuulen kukkulat,
Tex Willer 3/1992. Copyright Sergio Bonelli Editore.

Samanlainen vuoropuhelu tapahtui myös tarinassa Katkaistu nuoli. Tex sanoo majurille päin silmiä:

Tex: "Tiedättekö, te sotilaat olette veikeää väkeä. Puhutte 'taistelusta' silloin, kun lahtaatte rauhallisia, avuttomia intiaaneja, kuten Washitajoella ja Sandy Creekissä.. Mutta kun vaihteeksi saatte selkäänne, puhuttekin 'väijytyksestä', 'teurastuksesta' tai 'verilöylystä'."

Majuri: "Ehkäpä jätämme tämän puheenaiheen."

(Sergio Bonelli ja NicolÁ: Katkaistu nuoli. Tex Willer 7/1983)

Intiaanit löivät Custerin johtaman ratsuväkiosaston Little Bighorn –joella vuonna 1876, mikä on lännenhistorian tunnetuimpia tapahtumia. Kun presidentti, kenraali Ulysses S. Grant oli jättänyt virkansa ja lähtenyt maailmanympärimatkalle, jonka yhteydessä hän kävi 1878 sekä Suomessa että Venäjällä, tsaari Aleksanteri II halusi kuulla Grantilta yksityiskohdat tästä taistelusta.

Tex-sarjassa ei ole käsitelty Little Bighornin taistelua, mutta Custer-tyyppisiä sotilaita on sarjassa ollut. On syytä huomata se, että nämä ovat kaikki kielteisiä hahmoja ja Texin vastustajia. Bonellille ja hänen seuraajilleen Custer ei enää edustanut sankaria vaan on esimerkki huonosta sotilaasta, joka aliarvioi ja halveksii vastustajaansa sinetöiden näin oman kohtalonsa.

Tällainen Custer-tyyppi oli Eversti Arlington Yellow Creekin verilöyly –tarinassa. Toinen samanlainen tyyppi oli Eversti Middleton, jonka kanssa Tex otti tiukasti yhteen intiaanikysymyksessä ja joka lopuksi yritti tapaa hänet.

(Bonelli ja Giolitti: Yellow Creekin verilöyly. Tex Willer 6–7/1972;
Bonelli ja Fusco: Kurjuuden reservaatti. Tex Willer 10–12/1988)

Eversti Middletonin loppu. Kuvat Fusco. Kadonnut heimo, Tex Willer 12/1988.
Eversti Middletonin loppu. Kuvat Fusco. Kadonnut heimo, Tex Willer 12/1988.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

Suomessa julkaistiin vuonna 1972 peräkkäin kaksi erilaista Tex-tarinaa, joissa suhtauduttiin eri tavalla intiaaneihin. Ensimmäinen oli Apashien maa, joka oli vanhanaikainen intiaanitarina. Siinä kapinoivat heimot olivat yhtyneet ja taistelivat valkoisia vastaan. Tarinan konna on kuitenkin valkoinen mies Fraser, joka toimitti intiaaneille aseita. (Bonelli ja Ticci: Apashien maa. Tex Willer 5–6/1972)

Tämän jälkeen seurasi toinen tarina nimeltään mainittu Yellow Creekin verilöyly, joka on Bonellin kirjoittama ja Ticcin piirtämä. Siinä eversti Arlington vihaa intiaaneja niin paljon, että haluaa tuhota heidät sukupuuttoon. Tässä tarinassa kuvataan sotilaiden hyökkäys intiaanikylään tavalla, joka muistuttaa meitä elokuvasta Pieni suuri mies (Little Big Man, 1970). Bonelli oli edellä amerikkalaisia, sillä sarjakuva tehtiin ennen elokuvaa jo vuonna 1968. (Bonelli ja Giolitti?: Yellow Creekin verilöyly, Tex Willer 6–7/1972)

Tarinassa Tex tietysti puuttui tapahtumien kulkuun. Hän kysyi eversti Arlingtonilta, oliko verilöyly intiaanikylässä välttämätön. Eversti ei vastannut. Tex pieksi everstin, mutta antoi tämän mennä. Lopullinen kosto oli kuitenkin Nashian, intiaaninaisen, jonka omaiset Arlington tappoi.

 

Intiaanit ja Tex Willer

Millaisena intiaanit näkevät tämän valkoisen miehen, joka johtaa yhtä heidän heimoistaan? Mielenkiintoinen keskustelu intiaanien oikeuksista käytiin Texin ja kapinallisen intiaanin Cruzadon kesken jaksossa Arpiotsainen soturi. Cruzado kysyi, aikooko Tex joskus johtaa suurta kapinaa valkoisia kohtaan. Tex vastasi:

"En ikinä edes unissani ryhtyisi intiaanikapinan johtajaksi. Päin vastoin teen kaikkeni, jotta intiaaniveljeni eivät sekaantuisi sellaiseen ja joutuisi armottoman verilöylyn uhriksi."

Cruzadon syyttäessä navajoja ja Texiä siitä, että nämä alistuvat elämään suoja-alueella, Tex muistutti, että intiaanit elävät valkoisten ympäröiminä eivätkä voi muuta. Cruzado sanoi siihen, että hän ja hänen miehensä eivät välitä rajoista vaan vaeltavat seudulta toiselle valkoisista piittaamatta ryöstellen tilaisuuden tullen. Nyt Tex muistutti, että se on vastoin lakia. Hän antoi nyt Cruzadolle aseen käteen: Mitä lakia, kysyi Crusado jatkaen:

"Tottelivatko valkoiset miehet jotain lakia hävittäessään biisonilaumat ja vallatessaan intiaanien maat pala palalta? ... Lakiako he ehkä kunnioittivat ajaessaan meidät pois maailtamme ja rakentaessaan sinne omia kyliään?"

Kiistely päättyi Cruzadon eduksi. Vielä Tex yritti:

"Valkoiset miehet ovat monasti tehneet vääryyttä intiaanikansoille. He ovat itsekin sen monta kertaa myöntäneet. Mutta nyt on olemassa sopimuksia, joita pitää kunnioittaa, etkä sinä sotureinesi tee niin, kun johdat heitä hyökkäykseen."

Cruzado voitti tämänkin erän:

"En tunne moisia sopimuksia. Tiedän vain ne väkivallantyöt ja vääryydet, joita valkoiset ovat tehneet yhä uudelleen."

Cruzado näki siis vain oikeuden ja enemmän kuin oikeuden tapahtuvan, kun hän ryöstelemällä ottaa valkoisilta takaisin, mitä nämä ovat heiltä ryövänneet. Mutta nyt Cruzado teki virheen ja Tex iski: "Kuka maksaa Curzadon ryöstöretkistä? Rauhalliset intiaanit, noiden kimppuun sotilaat käyvät."

(Bonelli ja Galleppini: Arpiotsainen soturi. Tex Willer 13/1981)

Tex ja Cruzado väittelevät. Teksti Bonelli, kuvat Galleppini. Arpiotsainen soturi, Tex Willer 13/1981.
Tex ja Cruzado väittelevät. Teksti Bonelli, kuvat Galleppini. Arpiotsainen soturi, Tex Willer 13/1981.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

 Käsitys Texistä intiaanikapinan johtajana ei ole ollut pohjaa vailla. Olihan Tex todennut kerran: "Navajo-kansa on omaa kansaani. Olisin asettunut oikeutetun kapinan johtoon." (Bonelli ja Letteri: Salaliitto Washingtonissa. Tex Willer 2/1980)

Intiaaneilla ei ole tapana mittailla rajoja kyynäräkepillä, mainitsi Tex kerran todeten näin intiaanien ja valkoisten erilaisen suhtautumisen omistukseen. Tex-sarjakuvassa on otettu kantaa myös intiaanien oman kulttuurin säilyttämiseen ja sen kunnioittamiseen. (Sergio Bonelli ja Ticci: Upseerikarkuri. Tex Willer 11/1986)

Tex oli kerran opastanut muutamia tiedemiehiä klamathintiaanien alueelle. Hänen ja tiedemiesten välille syntyi kiistaa intiaanien perinteen kunnioittamisesta. Texin mielipide oli tämä:

Tex: "Mutta oli miten hyvänsä, me emme saa häiritä näiden ihmisten elämää ja palkita heidän luottavaista ystävällisyyttään niin röyhkeällä ja raa'alla tempulla."

Professori Brokman: "Willer, te unohdatte tieteen oikeuden!"

Tex: "Annetaan tieteen olla. Miettikää sen sijaan näiden intiaanien oikeuksia. He elävät täällä rauhallisesti, noudattaen vanhoja tapojaan ja perinteitään. Ja te haluaisitte riistää heiltä sellaista, mitä he pitävä pyhänä, olkoonpa siinä järkeä tai ei."

Brokman: "Hetkinen. Ottakaa toki huomioon, että tieteellä on vaatimuksensa."

Tex: "Lorua. Tieteen vuoksi teillä on tekemistä muutenkin yllin kyllin. Suorittakaa siis se tehtävä, joka on tuonut teidät tänne, mutta heittäkää mielestänne ajatuskin, että loukkaisitte ja häiritsisitte näiden ihmisten rauhaa pyydystämällä heidän Sasquatchinsa. Onko selvä!"

Professori Sears [Texistä]: "Typerä mahtailija!"

(Bonelli ja NicolÁ: Toteemien metsä. Tex Willer 11/1980.)

 

* * *

Tex kuuluu myös niihin harvoihin sarjakuvahahmoihin, jotka ovat puhuneet ihmisoikeuksista. Hänelle ihonväri ei ole ihmisarvon perusta eikä mitta. Tex onkin todennut moneen kertaan hävenneensä valkoista ihonväriään. Hän silti uskoo parempaan tulevaisuuteen. (Sergio Bonelli ja Fusco: Aavikon vaeltajat. Tex Willer 1/1983; teksti Gianluigi Bonelli, kuvat Gamba ja Letteri: Veitsitaistelu. Tex Willer 1/1985)

"Ehkä joskus koittaa päivä, jolloin tajutaan että intiaaneja ei voida kohdella villi-ihmisinä vaan ihmisinä, joilla on yhtäläiset oikeudet. Tuota päivää odoteltaessa meidän tehtävämme on suojella intiaaneja nylkyreiltä."

(Bonelli ja Ticci: Koloradon kultaa. Tex Willer 11/1978)

Teksti Sergio Bonelli? Kuvat Fusco. Aavikon vaeltajat, Tex Willer 1/1983.
Teksti Sergio Bonelli? Kuvat Fusco. Aavikon vaeltajat, Tex Willer 1/1983.
Copyright Sergio Bonelli Editore.

© llpo Lagerstedt

takaisin sisällysluetteloon


Kirjallisuus

Texin sarjakuvahistoria

Le Frontiere di carta. Piccola storia del western a fumetti. Sergio Bonelli Editore 1998.

Galleppini, Aurelio: L'Arte dell'avventura. Milano 1989.

 

Tex Willer Suomessa

Bono, Gianni: Foto di Famiglia. Sergio Bonelli Editore 1993.

Wisser, Tomas: Spagetti Westernes – The Good, The Bad and the Violent. McFarland and Company 1992.

 

Intiaanit Tex-sarjassa

Grey, Zane: Betty Zane. Porvoo 1934.

Cooper, James Fenimore: Viimeinen mohikaani. Helsinki 1881.

Virrankoski, Pentti: Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit. Gummerus 1994.

Adams, Alexander B: Geronimo. Berkeley Books 1972.

 

Yön Kotka

Horn, Maurice, ed: 100 years of American Newspaper Comics. Random House, New York 1996.

Yksinäinen Ratsastaja. Ilta-Sanomat 6.3. 1953.

 

Custerin varjo

Tuska, Jon: The American West in Film. Greenwood Press, Westport 1985.

Connell, Evan S: Son of the Morning Star. Harper & Row, New York 1985.

Young, John Russell: Around the World with General Grant. New York 1879.

Lagerstedt, Ilpo: Malja vapaudelle. Yliopisto 7/1997.